Taina ja Esko Balkanilla 2018: Sofiassa

Pitkään näytti siltä, että olisimme kazanlakilaisen leirintäalueen ainoat asiakkaat. Pyöräilyretkemme aikana viereen oli kuitenkin ilmestynyt yksi belgialainen matkailuauto. Ja aamulla huomattiin, että yön aikana oli tullut vielä kolmaskun. Olisi ollutkin aika orpoa viettää yötä siellä korven pimeydessä ihan ominpäin. Tämä olikin toistaiseksi surkein leiripaikka toistaiseksi. Minkäänlaisia palveluita alueella ei ollut. Toki sähkönpäähän päästiin ja 1 yhdistetty vessa/suihku oli kaikkien käytettävissä yhden bungalovin eteisessä. Siinä kaikki. Tämä leirialue pääsi ykköseksi myös nyrpeintä vastaanottovirkailijaa valittaessa.

Bulgariassa leirialueita on tosi harvassa, eikä niiden palvelutaso ja siisteys vastaa alkuunkaan länsieurooppalaisia normeja. Sanitettitilat ovat yleensä alkeellisia, eikä niiden siisteydestä monessakaan paikassa huolehdita. Poikkeuksiakin tosin on. Sellainen oli edellinen yöpaikkamme Irakli Beachilla.

Edellistä juttua kirjoittaessamme olimme aikeissa majoittua Sofiassa netistä löytämässämme, noin 10 km päässä keskustasta sijaitsevassa, Camping Vranassa. Lueskelin vielä aamulla ko. leirintäpaikasta annettuja kommentteja ja päätettiinkin, etteipä sinne mennäkään. Eräs siellä vieraillut varoitti, että alueella majailee vain huumehörhöja ja prostituoituja. Eihän sellaiseen paikkaan voi autoa jättää keskustassa käyntien ajaksi. Ainoaksi keinoksi jäi etsiä sellainen hotellimajoitus kahdeksi yöksi, jossa olisi kunnollinen parkkialue. Kun nettikään ei toiminut aamulla, piti hotellin varaaminen jättää matkan varrelle. Ensimmäisessä pysähdyspaikassamme sitten käytimme puolisen tuntia selaillessamme varaussivustojen antia. Lopulta valitsimme yöpaikaksemme noin 10 km keskustasta sijaitsevan Hotelli Monteciton, joka osoittautuikin ihan hyväksi valinnaksi. Kahden yön yhteishinnaksi tuli 82 €. Selvästi halvemmallakin yösija olisi toki löytynyt, mutta turvallinen yöpaikka myös autolle ratkaisi valinnan.

Balkanvuoret seurailivat matkaamme lähietäisyydeltä

Hotelli Montecidon parkkipaikalla oli hyvästi tilaa myös korsullemme

Iltapäivällä hotelliin majoittumisemme jälkeen saimme respasta hyvät ohjeet, miten keskustaan päästään julkisin välinen. Keskustaan menevän bussin (204) pysäkki oli parinsadan metrin päässä hotellin takana. Täällä lipun sai ostettua kuskilta, kunhan pystyi maksamaan tasarahalla (1,6 levaa/matkustaja). Omat kommervenkkinsä tuli eteen vielä lipun leimauksessa. Onneksi yksi koulupoika huomasi ihmettelevät katseemme ja näytti miten homma hoituu. Oli sen verran omintakeinen systeemi, ettei mitenkään olisi onnistunut ominpäin. Jo leimauslaitteen (pieni naittajan näköinen laite sivuseinustalla ikkunan yläpuolella) löytäminen olisi ollut mahdoton tehtävä. Ekakerran jälkeen osasimme tehdä sen sitten jo itsekin.

Bussissa no 204

Ensimmäisenä iltapäivänä lähdimme vain tunnusteluretkelle keskustaan, mutta teimme sitten liki 10 km lenkin alustavasti nähtävyyksiä katsellen. Suurin osa tulikin jo bongattua ekailtana. Tänään tallustelimme kaupungilla sitten koko päivän. Sofia on puolitoistamiljoonaisen asukaslukunsa ansiosta ihan kunnon pääkaupunki. Ei ihan niin iso kuin Bukarest, mutta nykyaikainen eurooppalainen suurkaupunki siinä missä muutkin. Molemmat ovat kehittneet 10-vuotisen EU-taipaleensa aikana huimasti. Ja pääkaupunkiseudun ero muuhun maahan (varsinkin keskiosan maaseutualueisiin) verratuna on valtava.