Bosnian pyramidit ja Plitvicen putoukset

Torstaipäivän ainoana tavoitteena oli tutustua vähän kiistanalaisiinkin Bosnian pyramiideihin (Ramille kiitos tästä vinkistä). Niiden sijaintikin sattui sopivasti meille soveltuvalle reitille. Niinpä suuntasimme kohti Visikon kaupunkia, jonka lähellä pyramidit sijaitsevat. Visiko sijaitsee noin 30 km päässä Sarajevosta luoteeseen kohti Zenican kaupunkia. Navigaattorimme löysi meille reitin vain maksutien kautta. Onneksi meillä oli vielä jonkin verran paikallista valuuttaa mukana. Reillämme maksutietä riitti juuri sopivasti, sillä lopulta jäljelle jäi ainostaan 0,20 markaa (10 eurosenttiä).

Visikon kaupungista pyramiideille (Aurinkopyramidille) johtava tie oli kovin kapoinen ja nousi jyrkästi ennen pientä parkkipaikkaa. Meinasi tie osottautua liiankin jyrkäksi, sillä pahimmassa paikassa korsumme hyppäsi jo laukalle ja veti sutia tovin ennen kuin kitka voitti ja pääsimme mäen päälle. Seuraava ongelma tuli eteen heti parkkipaikalle päästyämme. Parkkipaikka oli pikkuruinen ja vähän turhan kaltevaan rinteeseen rakennettu. Onneksi olimme paikalla ensimmäisinä, joten saatoimme vähän vekslata auton asentoa sopivammaksi, sillä ensi yrittämällämme korsu meinasi kellahtaa kyljelleen. Kartturinkin meni jännityksissään ylärinteeseen päin melkein pitkäkseen, jotta vastapainoa tulisi riittävästi. No pystyssä pysyttiin. Hetken päästä rinnalle porhalsi kaksi pikkubussia täynnä italialaisia matkailijoita paikallisen pyramidioppaansa kanssa. Mistään massaturismista ei nyt ollut kysymys, sillä parkkipaikka oli täysi heti tämän ryhmän saavuttua. Pääsymaksu eli "lahjoitus" pyramidin arkeologisille kaivauksille oli 10 euroa kahdelta.

Auringon  pyramidin silhuetti näkyi jo ennen Visikon kaupunkiin saapumista

Auringon pyramidin vastaanottorakennus

Pyramidialueeseen olisi ollut mahdollista tutustua ominpäinkin, sillä opastustaulut kertoivat asiasta oleellisen. Me liityimme kuitenkin respan kiltin sedän luvalla samaan aikaan saapuneen italaisryhmän mukaan. Paikallisopas kertoi tarinansa englanniksi ja italialaisten oma ryhmänvetäjä tulkkasi puheet italiaksi. Me otimme molemmista parhaat palat. Opas puhui englantia hyvin selkeästi, joten asioiden ymmärtäminen ei tuottanut tuskaa. Oppaan puhe ja habitus olivat kuin ilmetty Borat.

 Bosnian pyramidien taru alkoi vuonna 2005, jolloin Fil.toht. Sam Osmanagich löysi pyramidit. Koko pyramidiasia on hyvin kiistanalainen, sillä ainakin osa "oikeista" arkelogeista pitää pyramideja ihan luonnon tuotteina. Aika uskottavalta tarina pyramidien alkuperästä, iästä ja päätelmiin johtaneista tutkimuksista ja todisteista kuitenkin kuulosti. Niiden mukaan kyseessä olisi selvästi maailman suurin ja vanhin pyramidi. Sevästi Kheopsin pyramidiakin suurempi. Auringon pyramidin korkeus tutkimusten mukaan on 270 metriä ja ikä peräti jopa 34.000 vuotta. Tähän asti vanhin tunnettu sivilisaatiohan on sumerilaiset noin 8000 vuoden takaa.

Auringon pyramidin elektro-magneettiset olosuhteet ovat ainutlaatuiset ja sen sisässä oleva maanalainen labyrintti on yksi terveellisimmistä paikoista maailmassa ja ideaalinen paikka kehon nuorentumiseen ja uudistamiseen. Mekin osallistuimme esittelysession lopuksi italialairyhmän toteuttamaan varttitunnin meditaatiohetkeen muiden mukana.

Tämä on kyllä aika uskomaton tarina. Lisätietoa aiheesta löytyy suomenkielisiltä nettisivuilta http://www.bosnianpyramidit.fi/. Voitte itse muodostaa oman mielipiteenne, uskoakko todisteisiin vai ei. Ainakaan "suuri yleisö" ei ole vielä asiaa "ostanut" tai on pyramideista täysin tietämätön, sillä turistien rynnäkköä (kiinalaisetkin puuttuivat paikalta konaan) ei paikalla näkynyt.

Pyramidin ulkokuori on tehty nykyteknoligian tuntemaa lujemmasta materiaalista

Tässä Borat ja osa italialaisryhmästä

Molemmat oppaamme (Borat ja italilaisten tulkki)

Vertailussa Kheopsin ja Auringon pyramidi

Auringon pyramidin lähtöpisteen parkkialue

Kahden tulkin taktiikalla toteutettu esittely teki suuren nälän, jonka kellistimme ravintola Titanicissa

Visikosta jatkoimme tie E761 pitkin yöpaikaksemme valitsemaamme (ainoa sopivalla etäisyydellä) Jajcen kaupungin tienoilla olevaa Camping Plivsko Jezeroa kohti. Mentiin taas hienoissa vuorimaisemissa ja kohtuullisen hyvää tietä pitkin. Ainoa negatiivinen piirre muutoin hienoissa maisemissa ovat tienvarsien roskakasat.

Leirialueen lähellä oli tämä sievä myllyrykelmä - jokaisella oma putouksensa

Jajcen maisemia

Yönaikana maiseman oli vallannut vahva sumu ja alkumatka mentii aivan pilvessä. Vuorten toisella puolen näkymä oli aivan toinen, sillä aurinko porotti siellä jo täydeltä terältään. Vuorten ylityksen jälkeen myös maisema muuttui tyystin. Nyt mentiin ylängöllä ja niittyjen keskellä. Suuntamme oli kohti Bihacia ja Kroatian rajaa. Täydensimme ruokavarastot ennen rajaa Bingo-tavaratalossa, koska jo kokemuksesta tiesimme, että Kroatiassa kaikesta saa maksaa selvästi enemmän. Pistimme samalla tankin täyteen hintaan 1.16 euroa/litra. Edellisen kerran samaan hintaan päästiin Baltiassa, olisko ollut Liettuassa.

Mentiin alkumatka ihan pilvessä

Siltaremontti meneillään. Betonista oli kuorittu ainakin puolet pois, mutta kantoi meidät silti.

Kroatiaan ja samalla EU:iin saavuttaessa törmättiin ensi kerran sellaiseen rajanylityspaikkaan, missä molempien maiden tullit ovat samassa rakennuksessa. Mentiin taas ulkorajan yli niin, ettei autoon edes vilkaistu. Kysyttiin kuitenkin, onko tupakkaa tai alkoholia. Tupakkaa ei ollut, mutta viiniä ja olitta olisi löytynyt muuan pullo. Eipä kerrottu.

EU:n ulkorajalla - Bosnia-Herzegovinasta Kroatiaan

Päivän kohteemme oli Euroopan yhdeksi hienoimmista mainittu Plitvicen kansallispuisto (Plitvicka Jezera) ja siihen kuuluvat putoukset. Leiryimme reissumme ehkä parhaalle leirintäalueelle Plitvice Holiday Resortissa (ent. Camp Tourist Grabovac) noin kahdeksan kilometrin päässä putouksista. Leirikortin alennuksilla hinnaksi jäi vähän yli 20 euroa (156 kunaa).

Koska lauantaiksi oli joissain sääennusteissa luvattu vesisadetta ja jopa 12 asteen lämpöä, ja kun olimme paikalla jo pian puolen päivän jälkeen, päätimme toteuttaa puistovierailun jo samana päivänä. Jo lähiseudun majoitustarjonnan määrästä osasimme odottaa paikalla olevan muitakin kuin me, emme olisi arvanneet, minkälainen kuhina putouksille vievällä reitillä oli. Portaissa ja poluilla tulijoita ja menijöitä riitti tungokseksi asti molempiin suuntiin. Päästiin puiston porteista sisään vähän ennen kolmea ja valitsimme reitiksemme neljä tuntia kestävän kierroksen, johon sisältyi yksi lyhyt laivamatka ja bussimatka takaisin lähtöpisteeseen. Laivamatkan teimme, mutta bussin sijasta kävelimme loppumatkan takaisin portille. Kävelymatkaa reissulle tuli yhteensä kuutisen kilometria.

Big Waterfall - huomaa ihmisvirtaa vasemmalla keskellä

"Iso vesiputous"

Kävelyreitti kulki hienoissa maisemissa turkoosien vesien varrella

Vesi oli niin kirkasta, etteivät kalatkaan päässeet piiloon

Havainnekuva järvistä ja niiden välisistä putouksista

Plitvicen putousten reittikartta

Saatiin suorittaa putouskierros aurinkoisessa säässä ja hyvissä lämmöissä (+28). Auringosta oli vähän haittaakin, koska se mollotti parhaisiin kuvauskohteisiin nähden edestäpäin aiheuttaen vastavalo-ongelman. Hyviä kuvia ei oikein saatu. Muutenkaanhan korkeuserot ja värisävyt eivät tahdo erottua kuvissa.

Itse putoukset eivät mitenkään ihmeelliset ole. On nähty useaan otteeseen paljon mahtavampiakin. Toki vuodenaika ja veden vähyys himmentävät yleensä putousten tenhovoimaa. Kansallispuisto järvineen on kuitenkin mitä hienoin. Sitä pidetään yleisesti yhtenä Euroopan hienoimmista ja onkin saanut Unescon maailmanperintö statuksen.

Lopuksi vielä muutamia kuvia Plitvicen leirintäalueeltamme: