Plitvicestä Istriaan

Plitvicestä lähdettiin takaisin kohti Adrianmeren rantaa. Ei menty rannikkoa kohti suorinta tietä, jottei missattaisi hyvää maisematietä Velebitski Kanalin varressa. Samalla saatiin nauttia mahtavasta näköalatiestä, kun ylitimme rannikon suuntaisesti kulkevat Velebit-vuoret. Tarjolla olisi ollut uusi maksullinen moottoritiekin, mutta tunnelistahan ei maisemia näe.

Akempana laaksossa sumupilvi peitti näkymät

Vuorijonon ylitys edessä

Mentiin melkoisen korkealla

Päädyttiin Adrianmeren rantaan lähelle Zadarin kaupunkia, jossa vierailtiin edellisenä kesänä vuokra-autolla Vodicesta käsin. Nyt ei menty Zadariin, vaan jäätiin aika lähelle Novigradin pikkukaupunkiin hienolle rantatontille AdriaSol-nimiselle leirialueelle (22 €/vrk). Saattoi olla jopa reissumme toiseksi viimeinen hellepäivä, sillä maanantaista alkaen on ennustettu selvästi kehnompia kelejä. Iltapäivällä pohjoisen taivaalle ilmestyi uhkaavan näköinen ukkosrintama, mutta se lähtikin jossain vaiheessa peruuttamaan, eikä tullutkaan Novigradin ylle.

Uintipaikka ei ollu kaukana

Novigradilainen kalastustroolari

Novigradin rantakadulla

Loma-asuntomme Adrianmeren rannalla

Illaksi vuorten ylle ilmestyi uhkaavan näköinen rintama

Taivas oli jo selvennyt auringonlaskun aikaan

Aamulla lähdettiin nousemaan rannikkotietä pohjoista kohti. Ajeltiin aivan huikeissa maisemissa ja aurinkoisessa säässä noin 150 kilometrin matka, hieman Senj-nimisen pikkukaupungin pohjoispuolelle, Camping Klenovican (25 €/vrk) rantakaistaleelle. Oltiin taas hyvällä uintietäisyydellä. Meri oli aivan tyyni, vesi kristallinkirkasta ja kun lämpökin oli hellelukemissa, niin mikäs siinä oli uiskennellessa.

Vaikka oli sunnuntaipäivä (tai ehkä siksi) tiellä oli runsaasti menijöitä molempiin suuntiin. Merkille pantavaa on, että tie on erityisesti motoristien suosiossa. Emmekä sitä kyllä ihmettele. Muutaman motoristin porukoita tunki edellemme koko ajan. Ihmettelen vain, ehtivätkö ollenkaan maisemia ihailemaan, kun ajoivat ja ohittelivat sellaisella vauhdilla, että tiellä pysymisessä riitti kylliksi tekemistä ja maisemat saattoivat jäädä sivurooliin.

Camping Klenovica

Kuten edellisenäkin iltana, pohjoistaivaalle alkoi kerääntymään synkkiä pilviä ja sääennusteen mukaan matalapaine saavuttaisi sijantimme yön aikana. Aamuyöstä satoikin jonkin verran, joten  ajateltiinkin, että eipäs ollut kummoinenkaan sade. Pahempaa oli kuitenkin vielä tulossa. Aamukahdeksan aikaan alkoikin satamaan jo vähän enemmän ja myrsky yltyi sellaisiin mittoihin, että harvoin on nähty. Vettä tuli vaakasuoraan kaatamalla ja tuuli retuutti korsua niin että meinasi jo vähän pelottaakin. Kun sateentulo vähän hellitti, uskalsimme raottaa oveakin sen verran, että voitiin tarkistaa ovatko naapuriautot vielä pystyssä. No pystyssä olivat, mutta automme viereinen puu ei ollut. Puolet puusta oli ratkennut ja retkotti korsumme vieressä noin metrin päässä. Ei osunut onneksi mihinkään, joten selvittiin ilman vaurioita.

Läheltä liippasi

Odottelimme myrskyn laantumista muutaman tunnin. Sääennusteen mukaan tuulen voima ei kuitenkaan laantuisi ennen iltaa, joten matkaan pitäisi yrittää jossain vaiheessa. Uskalsimme lähteä tienpäälle vasta, kun ensimmäinen naapureistamme näytti mallia. Rijekaan saakka tuuli puisteli autoa niin, että piti ruveta ajamaan ihan kahden käen taktiikalla. Pari kuvaa sentään uskalsin näpätä. Tuuli kävi onneksi maaltapäin, joten rantakalliot tuulen puolella antoivat vähän suojaa tiellä menijöille.

Eipä ollut Adrianmeri enää tyyni

Rijekan keskustaa

Rijekaan saapuessamme myrsky oli vielä sellaisissa voimissa, ettei ollenkaan huvittanut lähteä kaupungille saapastelemaan. Pysähdyimmekin vasta kaupungin jälkeen sopivasti eteen sattuneeseen kauppakeskukseen, jonka ruokatavaraosastolta lopuksi päivitimme jääkaappimme sisältöä. Kauppareissun aikana sää oli seljennyt ja aurinko lämmitti muuten vilpoisaa ulkoilmaa, joten pysähdyimme vähän pidemmäksi aikaa vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Rijekasta sijaitsevaan Opatian lomakaupunkiin. Opatia oli aikoinaan ihan ensimmäisiä lomanviettokeskuksia Kroatiassa ja aristokraattien ja muuten vain varakkaamman väen suosiossa jo ennen toista maailmansotaa. Ihan hienolta siellä näytti vieläkin. 

Opatian keskustaa

Myrskytuulen nostattamat aallot roiskivat vettä Opatian rantabulevardille

Opatian uimarantaa

Muutamat paikalliset merkkihenkilöt olivat saanee tähtensä Opatian rantakadulle

Opatiasta jatkoimme Istrian niemimaan rantatietä enää vähän toistakymmentä kilometriä ja pystytimme leirimme Moscenicka Dragan pikkukaupunkiin. Leiripaikkamme Autocamp Draga (31 €/vrk) ei ole nyt ihan merenrannassa, mutta muutoin ihan sievällä paikalla. Kovasti näyttää olevan matkalaisten suosiossa vielä tähänkin aikaan vuodesta. Valtaosa Istriankin leirintäalueista sulkee ovensa jo kuluvan viikon lopussa (30.9.). Ainakin osa tämänkin kylän ravintoloista on jo joko sulkenut ovensa kokonaan tai on avoinna enää vain viikonloppuisin.

Autocamp Draka

Moscenicka Draka

Hrvatska Post mallia Moscenicka Draka