Montenegroon

Torstaiaamuna lähdettiin kohti listallamme seuraavana odottavaa Montenegroa eli Crna Goraa (mustaa vuorta) kohti. Ennen rajalle pääsyä huomasimme tien vieressä sellaista, mitä olimme koko Albanian ajan odottaneet - bunkkerin. Näitä Albanian kommunisminajan itsevaltias Enver Hoxha rakennutti kaikkiin paikkoihin, mistä hän kuvitteli Warsovan liiton hyökkäävän. Bunkkereita rakennettiin jopa 300.000 kpl. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 700.000. Ja me nähtiin niistä vain yksi. Niitä on otettu uusiokäyttöön kuten tämäkin yksilö (kyljessä lukee: TATTOO).

Enver Hoxhan bunkkeri

Raja-asema tulikin eteemme parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen. Rajalla odotti pitkä letka rekkoja, mutta pienempien autojen kaistalla oli vain muutama auto ja meidän vuoromme koitti pian. Montenegrolainen rajamies totesi saatuaan passimme käteensä, että "finska gut" ja "Lasse Viren legenda" samalla kun hänen kolleegansa käväisi autossa vilkaisemassa vessaan ja komeroon, ettei pohjoista kohti pyrkiviä olisi livahtanut kyytiimme. Sängyn alustaa, eikä peräkonttia tämäkään tarkastaja kuitenkaan tutkinut. Oli muuten ensimmäinen raja, jossa vessaan kurkistettiin.

Albanian ja Montenegron rajalla

Noin 30 kilometrin päässä rajalta saavuimme pääkaupunki Podgoricaan. Pääkaupungissa asuu vain noin 170.000 asukasta, eikä siellä ole oikein mitään nähtävääkään. Maassa ei ole yhteensäkään kuin noin 660.000 asukasta. Tämän kun tiesimme, emme kovin aktiivisesti yrittäneetkää löytää Podgoricasta pysähdyspaikkaa, jotta olisimme voineet tutustua siihen tarkemmin. Niinpä jatkoimme suoraan kohti Adrianmeren rannikkoa.

Podgorica on eurooppalaiseksi pääkaupungiksi aika aneeminen kaupunki

Podgoricasta merenrantaan pääsee kahta reittiä. Maksutie oikaisee pitkän tunnelin kautta rannikolla kulkevalle E851 tielle. Toinen vanhempi reitti (maisemareitti) ylittää mutkitellen rannikon suuntaisesti kulkevan vuorijonon. Me valitsimme tietenkin maisemareitin, sillä eihän tunnelissa mitään näe. Ja nakemäänhän me on tultu. Ja nähtävää riitti. Tie oli serpentiinejä koko matkalstaan, mutta näkymät olivat sellaiset, että alkuunkaan samanlaisia näkymiä reittimme varrella ei tähän saakka ole näkynyt. Turhaan ei matkailumainoksissa Montenegroa kehuta. Pysähdyttiin serpentiini osuudella pikku suupeille, jotta jaksaisimme veivata rattia yhtä tiuhaan loppumatkankin. Otettiin keiton (aika isot) kanssa vähän salaattia ja tsatsikia lisukkeiksi. Hyvin jaksoi iltaan saakka.

Laskeudutaan vuorilta suoraan Adrianmeren rantaan

Maisemat eivät yhtään huonontuneet, kun laskeuduttiin mutkitellen vuorijonon toiselle puolelle suoraan Adrianmeren rantaan Petrovacin kylään. Leiripaikkamme Camping Maslina (17.5 euroa yö) sijaitsi noin 2 kilometrin päässä kylästä. Ensimmäistä kertaa pääsimme majoittumaan suoraan oliivipuiden alle. Kypsiä oliiveja kopsahtelikin auton katolle ja patiollemme aina silloin tällöin.

Oliivipuiden alla

Me hypättiin pyörän selkään ja ajeltiin tutustumaan Petrovacin kylään, jossa Taina oli viettänyt lomaviikon Jugoslavian aikoihin joskus 35 vuotta sitten. Kovasti oli kylä kasvanut niistä ajoista. Uusia hotelleja oli rantabulevardin varressa ja vähän etäämmälläkin vaikka kuinka paljon. Ja lisää oli valmistumassa. Koko rantabulevardiakaan ei kuullemma silloin vielä ollut.

Petrovacin kylän rantabulevardia...

...ja uimarantaa

Poimuvuorten keikahtaneita sedimenttikerrostumia kuin oppikirjasta

Oliivien lisäksi leirialueen antiin kuuluivat myös granaattiomenat

Yön aikana Tainan tuolin oli vallannut katti, joka ei meinannut aamulla herätä ollenkaan

Aamulla jatkettiin Montenegron rannikkoa, ensin Budvaan (jossa jalkauduimme) ja sitten Kotorin lahden rannikkoa läpi Kotorin kaupungin kohti nykyistä ja toistaiseksi kalleinta majapaikkaamme Camping Zlokovicia (24 euroa yö). Heti Petrovacistä lähdettyämme löytyi selitys jo edellisenä päivänä ihmettelemiimme pensaikkojen ruskeisiin värisävyihin. Oli metsäpalo tai paremminkin pensaikkopalo käynyt vieräilulla vuoren rinteillä yltäen paikoin aivan merenrantaan saakka.

Tuoreen pensaikkopalon jälkiä tienvarrella

Saatiin auto maksulliselle parkkialueelle Budvassa ja lähdettiin tutustumaan toistaiseksi hienoimpaan vanhaan kaupunkiin. Se on ympäröity kokonaisuudessaan muureilla. Tilanahtaudesta johtuen kadut olivat niin kapeita, että kädet (ainakin jonkin pitkäkätisen) olisivat hyvinkin yltäneet seinästä seinään. Monet maanjäristykset kokenut Budva on nykyisin hyvinkin vilkas turistikaupunki pitkine uimarantoineen, eikä vähiten hienon vanhankaupunkinsa takia.

Budvan vanhankaupungin muuri

Vanhan kaupungin kadut ovat kapoisia. Onneksi ei ajettu korsullamme ihan perille saakka.

Joillakin Budvassa aikaansa viettävillä näyttää olevan massia vähän muita enemmän

Kotorin kaupunki lähestyy...

Alunperin olimme ajatelleet hypätä lauantaiaamuna bussin kyytiin ja ajaa Kotorin kaupunkiin, joka sijaitsee 30 km päässä Bijelan kylästä, jossa leirimme sijaitsee. Jo edellisenä päivänä ajoimme Kotorin läpi tänne tullessamme. Päätimme kuitenkin tutustua Kotoriin vähän tarkemmin, sillä onhan sen vanhakaupunki päässyt ihan Unescon maailmanperintölistallekin. Leirialueen pitäjältä Kotorin matkavaihtoehtoja tiedustellessamme, ehdotti hän meille venematkaa Kotorinlahden yli Kotoriin. Vene noutaa matkalaiset leirialueen laiturista. Hän varasi (ja möi) samantien meille edestakaiset paikat aamulla klo 11.10 ohi kulkevaan Pajo-nimiseen paattiin.

Pajo tuli täsmällisesti hakemaan meitä (+ 6 muuta) leirialueen laiturista

Kotorinlahti (ainakin matkaoppaiden mukaan) on yksi Balkanin alueen kauneimmista. Meidän mielestämme se pitää hyvinkin paikkansa. Kotorinlahti on oikeastaan vuono, jota vuoret ympäröivät joka puolelta. 

 

Matkalla Kotoriin veneemme poikkesi Yhdelle Kotorinlahden suosituimmista nähtävyyksistä - saarelle, jossa sijaitsee keskiaikainen kirkko "Our Lady of the Rock". Kolmen vartin pysähdyksen aikana kirkkoon ehti tutustua mukavasti. Kirkon taideteoksia esittelevässä huoneessa huomasimme yht'äkkiä kaikkien huoneessa olijoiden olevan suomalaisia. Olimme tietämättämme joutuneet TUI:n oppaan vetämän suomalaisryhmän mukaan. Kuuntelimme jonkin aikaa oppaan juttuja taideteosten taustoista ja liityimme takaisin omaan porukkaamme veneemme lähtiessä kohti Kotoria.

Aika metkan näköiset jalat tällä pöydöllä

Our Lady of the Rock

Venematkan hintaan kuului vähän hiukopalaakin

Kotorin satamasta oli juuri lähdössä tämä 300 metrinen MSC Musica

Kotorin vanhankaupungin muuri on yhteensä 4 km pitkä

Paluumatkalla pysähdyimme vielä kolmen vartin vierailulle keskiaikaiseen Perastin kaupunkiin, jonka kirkontorniin kiipesimme katselemaan sieltä avautuvia hienoja näkymiä Kotorinlahdelle. Täällä ollessamme koko ajan lähestyneet tummat pilvet toivat mukanaan ukkosen, joka täräyttikin salaman ihan päällä meidän irtautuessamme juuri laiturista. Loppumatkan aikana sitten vähän kastuimmekin, kun ukkonen suuntasi peräämme.

Our Lady of the Rock oikeanpuoleisella saarella