Taina ja Esko Balkanilla 2018: Bosnia-Herzegovinassa

Voi mahoton minkälaisissa maisemissa ajettiin tiistain ajot. Lähdettiin ajelemaan Adrianmeren rannikkoa ylöspäin 80-90 kilometriä ja sen jälkeen sisämaahan Bosnia-Herzegovinaan, ensin Mostariin ja illaksi Sarajevoon. Kroatian puolella tie kulki ihan merta nuollen ja välillä vähän ylempänäkin käyden. Ja koko ajan maisemat aivan huikeat. Jossain välissä edelle porhalsi yksi kerrallaan viiden urheiluaton letka punaisen Ferrarin vetämänä. Mukana oli ainakin kaksi Lamborghinia ja pari muuta samaa kaliberia olevaa tykkiä. Välillä pistäydyttiin jo noin 10-15 kilsan matka Bosnia-Herzegovinan puolella, sillä Kroatia katkeaa tuolla kohtaa kahteen osaan ja Bosnia-Herzegivina yltää sillä kohtaa mereen saakka. Muutenhan se sijaitseekin sisämaassa. Edes passeja eivät näillä rajanylityksillä halunneet katsoa (ainakaan meiltä), kun näkivät kotimaamme jo rekkarista. Normaali rajatarkastus tehtiin vasta, kun menimme taas EU:n ulkorajan yli lähes heti rannikolta sisämaahan käännyttyämme.

Maisematietä Kroatian rantaa pohjoista kohti

Lisää kuvateksti

Rannikkotie piipahtaa välillä Bosnia-Herzegovinassa

Sama meininki jatkuu

Pelkkä passien tarkastus riitti jälleen EU-rajan ylityksessä Kroatiasta Bosnia-Herzegovinaan

Maaston muodot pysyivät kohtalaisen loivina aina Mostariin saakka

Bosnian sodan yhtenä päänäyttämöna toimineen Mostarin kaupungin tuhot on suurelta osin korjattu. Vain muutamia vaurioituneita taloja on enää näkyvissä ja uusia on rakenteilla runsaasti. Bosnian sodan yhdeksi muistomerkiksi on muodostumut Mostarin vanha silta (Stari Grad), jonka serbit tuolloin tuhosivat. Nyt se on rakennettu uudelleen pitkälti entisen näköiseksi. Tiedossa oli, että Mostarissa käy paljon turisteja mm. "vanhaa" siltaa katsomassa. Sillan molemmin puolin sijaitsevan vanhan kaupungin kapeat kadut olivat ihan tupaten täynnä väkeä. Kroatian matkakohteista tänne kuskataan matkailijoita bussilasteittain päiväretkelle sodan historiaan tutustumaan. Sotaan liittyvää ja paljon muutakin matkamuistoksi kelpaavaa esineistöä oli tarjolla yltä kyllin. Mekin pysähdyttiin kolmeksi tunniksi näitä Balkanin lähihistoriaan liittyviä paikkoja tutkailemaan.

Mostarin uusi vanha silta kiinnostaa matkailijoita

Ostettavaa riittää

Kiväärin luodeista kyniä jne.

Stari Grad vähän kauempaa nähtynä

Mostar on kansainvälinen kaupunki - rakkaalla lapsella on monta nimeä

Vielä kerran Stari Grad

Taas mentiin maisematietä, kun jatkettiin Mostarista noin 130 km matka Sarajevoon. Tie kiemurteli jokilaaksossa ja vuorten välissä koko matkan Sarajevoon saakka. Tie oli mutkainen, mutta hyväkuntoinen joten mikäs oli ajellessa mahtavia maisemia tiiraillen.

Kohti Sarajevoa

Olimme katsoneet etukäteen yhden (Camping Rimski) kolmesta kutakuinkin samalla etäisyydellä keskustasta olevasta leirialueesta. Perille saavuttaessa paikka näytti hylätyltä, mutta osoittautui kuitenkin vielä toimivan. Rähjäisen elemuksensa ja muiden matkailijoiden puuttumisen vuoksi emme sinne jääneet, vaan lähdimme katsastamaan toista (Camping Sarajevo) vähän mataa takaisin edellisestä. Sen sijainti oli kovasti syrjässä ajatellen seuraavan päivän matkaa keskustaan. Joitakin asiakkaitakin näytti olevan paikalla, mutta päätimme katsastaa vielä tuon kolmannenkin (Auto Camp Oasa). Tämä oli näistä kolmesta paras, joten otimme sen (22 €/yö).

Aamulla marssimme noin puolentoista kilsan matkan Ilitsan raitiotieasemalle (tai paremminkin pysäkille) ja huristelimme tramilla noin 10 km matkan Sarajevon keskustaan. Olimme lukeneet, että täällä oman markan (KM) ohella maksuvälineenä hyväksyttäisiin myös eurot ja Kroatian kunat. No ei hyväksytty ainakaan ratikassa. Onneksi hyvin nopeasti vaunusta löytyi ystävällinen kanssamatkustaja, joka vaihtoi meidän 5 euron setelimme 10 marka:n seteliksi, jolla matkan maksoimme ja rahaa jäi vielä muuhunkin käyttöön, sillä matkan hinta/henkilö oli vain 1.80 markaa.

Tramissa matkalla keskustaan

Tämänkin talon seinät ovat kuin tilkkutäkkiä serbien tarkka-ampujien jäljiltä

Sodan jäljet näkyvät Sarajevossa monin tavoin. Ensimmäiset havainnot tehtiin jo ratikkamatkalla, sillä monien talojen seinissä luotien tekemät kolot olivat tallella edelleen. Joidenkin talojen seinissä kolot oli paikattu, mutta paikkausten jäljet näkyivät lähes yhtä hyvin kuin kolotkin. Sarajevo oli serbien piirittämänä 1992-1995. Serbit moukaroivat kaupunkia sitä ympäröivien vuorten rinteiltä ja tarkka-ampujat ampuivat ihmisiä kaduilta kesken työ- ja koulumatkojen. Sodan uhrien hautausmaita näkyy katsoipa minnepäin tahansa. Isompia näkyy vuoren rinteellä ja pienempiä melkein joka paikassa, mistä vapaata maatilkkua on löytynyt. Pitkin puistoja näkyy pienempiä hautakiviryhmiä. Ristejä ei juurikaan joukossa ollut, sillä sodan uhrit olivat täällä etupäässä Bosnian muslimiväestöä. Serbien toteuttamasta etnisestä puhdistuksestahan sodassa suurelta osalta oli kyse.

Balkanin sodan ohella Sarajevoa koskettaa läheisesti myös toinenkin sota. Serbialainen oli siinäkin aloitteentekijänä. Ensimmäinen maailmansotahan sai alkunsa täältä, kun aluetta tuolloin hallinneen Itävalta-Unkarin arrkkiherttua ja kruununperillinen Ferdinand salamurhattiin serbialaisen opiskelijan (Gavrilov) toimesta latinalaisen sillan (kuva alla) korvassa vuonna 1914.