Taina ja Esko Balkanilla 2018: Serbian kautta Makedoniaan

Lähdettiin lauantaiaamuna ravitsevan hotelliaamiaisen jälkeen ajemaan kohti Serbian rajaa. Käytiin lähtiäisiksi tuhlaamassa loput Bulgarian levat hotellin naapurissa sijaitsevassa Lidlissä. Samassa järjestyksessä näytti Lidlin tavarat olevan täälläkin. Poikkeuksena tietenkin tuo viiniosasto, joka meiltä vielä puuttuu.

Sofian kaupunkialueelta poistuttuamme maisemat muuttuivat varsin maatalousvaltaisiksi. Valtsemamme reitti Serbiaan kulki Pernikin ja Tranin kautta Strezimirovcin raja-asemalle. Ei siis mitään valtaväyliä pitkin, eikä aina ihan edustavimpien kylien kautta, kuten kuvistakin ilmenee. Ylitimme nyt EU:n ulkorajan, joten tarkastus oli hieman normaalia passintarkistusta aikaavievämpää. Kaikki hoitui kuitenkin sujuvasti niin ettei meidän tarvinnut autosta edes nousta. Passit kävivät virkailijan toimesta sisätiloissa ja tullimies vilkaisi asunto-osaan vain ovelta. Vähän eri meininki kuin Venäjän rajalla, jossa hyppyytetään sisään ja ulos ja avautetaan kaikki luukut, jotka auki saadaan.

Jo rajalla vastaan tuli useita autolastissa olevoa rekkoja ja sama jatkui heti rajan jälkeen lähdettäessä nousemaan serpentiinitietä ihan kohtuullisen korkean vuorijonon yli. Käytiin selvästi yli tuhannessa metrissä ja maisema vaihtui välillä ihan kotoiseksi, kun tien laidoilla kasvoi koivumetsää. Laskeuduttiin alaspäin aina Surdulican kaupunkiin saakka. Pian sen jälkeen käännyttiin Belgradin kautta tulevalle valtatie ykköselle (E75), jota suuri osa keski-Euroopasta Kreikkaan menevistä matkailijoista käyttää. Tätä jatkoimme Vranjeen, jossa toistaiseksi kallein (22 €) yöpaikkamme Camping Enigma sijaitsee. Saapuessamme alueelle olimme ensimmäinen autokunta, mutta loppuiltapäivän ja illan aikana matkailuautoja ja telttailijoita saapui tasaisin väliajoin ja lopulta leirialue oli ihan täynnä.

Tran on viimeinen vähän isompi kylä ennen Serbian rajaa

Kotoisen näköistä koivumetsää

Sadonkorjuu (perunan?) isolla joukolla meneillää Bulgarian rajaseudulla

Tullaan Serbian rajalle

Campin Enigma alkaa olla jo aika täysi

Leiriytyjien käytössä oli ihan mukavan kokoinen palju

Nyt kun ei olla enää EU:ssa, netinkäyttö ja puhelut eivät olekaan enää ilmaisia, kuten tähän saakka. Menee varmaan toista viikkoa ennen kuin ollaan taas ilmaisen netin äärellä. Matkailuinfon saanti lennosta (ja bloginteko) vaikeutui suuresti, kun leiripaikoillakin wifi-yhteydet takkuilevat tai ovat täysin olemattomia. Enigmassakin nettiin ei enää päästy, kun väki lisääntyi illan mittaan ja kaikki olivat netin kimpussa samaan aikaan.

Päästiin aamulla liikenteeseen jo reilusti ennen kahdeksaa, kun netin puuttuessa ei tarvinnut lukea Kalevaa tai räplätä kännykkää. Serbiassa vietetty aika jäi yhteen yönseutuun, kun aamulla oltiin jo Makedonian rajalla yhdeksään mennessä. Makedoniaan olisi päästy Sofiasta suorempaakin reittiä. mutta haluttiin nyt kuitenkin koukata Serbian kautta sen verran, että voidaan sanoa käyneemme sielläkin.

Makedonian rajalla oli jo vähän enemmän menijöitä kuin edellisellä

Tänään jouduttiin ensimmäisen kerran maksullisille teillekin, kun navigaattori sekoili sen verran, että "eksyttiin" moottoritielle sellaisessa kohdassa, missä navikka luuli vielä vanhan tien kulkevan. Alunperin ajatuksemme oli jäädä yöksi pääkaupunki Skopjen lähellä sijaitsevalle campingille, mutta päätettiinkin kokeilla keskustaan menoa, kun oli sunnuntaiaamu ja liikenne vähäistä. Kun saatiin hyvä parkki keskustasta päätettiin hoitaa Skopje muutaman tunnin vilkaisulla ja jatkaa sitten matkaa selvästi pidemmälle Ohrid-järvelle saakka.

Skopje olikin paljon kiinnostavampi kaupunki kuin olimme etukäteen ajatelleet ja ehkä toinenkin päivä olisi tarvittu. Skopjen keskusta on täynnä toinen toistaan mahtavampia patsaita ja muistomerkkejä. Vuonna 2011 aloitettu Skopje 2014 -projekti on tuonut keskustaan 200 miljoonalla eurolla patsaita ja kirkkoja makedonialaista identiteettiä vahvistamaan. Oikein näyttäviä tuloksia olikin saatu aikaan, kuten alla olevista kuvista hyvin ilmenee.

Skopjen keskustaan päästään riemukaaren kautta

Mahtava Aleksanteri Suuren patsas hallitsee keskusaukiota

Vanha silta on ollut käytöss jo 1400-luvulta saakka

Tämä laiva ei kyllä ole tullut tuohon vesiteitse

Mahtavaan arkeologiseen museeon mennään mahtavasti entisten kuninkaiden ja tsaarien patsaiden sillalle muodostamaa kunniakujaa pitkin

Aleksanteri suurta ja hänen vanhempiaan kuvataan monessa monumentissa. Tässä äidin vaiheita.

Kale-linnoitus edellisten lähellä

Aleksanteri Suuren isä tähyilee poikansa patsaalle päin - taustalla häämöttää Millenium risti

Old Basarille johtava katu

Ylhäällä Aleksanteri suuren isä, keskellä Aleksanteri eri ikäisenä ja alhaalla koko perhe

Keskusaukion tuntumassa sijainnut antikvariaatti

Pysähdyttiin Old Basarille vievän kadun varren kuppilaan syömään välipalaa ja takapöydästä alkoi kuulua tutun kuuloista puhetta. Pöydässä istuikin kaksi helsinkiläistä miestä olutlasin äärellä. Kertoivat tulleensa noin 10 henkisen porukan kanssa Skopjeen Helsingissä ravintolaa pyörittävien makedonialaisten häihin. Olivat lähteneet kantaporukalla häitä viettämään. Eiliset häät olivat alkaneet jo aamuyhdeltätoista ja jatkuneet seuraavaan aamuun. Ilmankos poikia janotti. Toinen herroista oli viettänyt Skopjessa pidemmän jakson jo edellisenä syksynä, joten osasi opastaa meitäkin Skopje-tiedoillansa.

Skopjesta matka jatkui maksutietä pitkin aina Costivar'iin saakka. Kaksieuroisia kerättiin aina noin 10 kilometrin välein. Meiltä kului eräskin euro. Loppumatkasta maksettiin sitten jo dinaareilla, kun huomattiin, että se tulee edullisemmaksi. Saatiin dinareita vaihtorahaksi maksamalla 20 euron setelillä yhdellä rahastuspisteellä. Onneksi rahaa oli keräämässä ihminen, eikä pelkkä automaatti. Viimeinen satakilometrinen tultiin sitten ylös ja alas ja ylös ja alas serpentiiniteitä pitkin. Ensimmäisellä nousullä käytiin 1250 metrin korkeudessa.

Hyväkuntoista maksutietä Ohrid-järveä kohti

Nyt ollaan leiriytyneenä toistaiseksi parhaalle paikalle ja rantatontille Ohrid-järven rannalle Camping Rinossa (10 €/yö). Taidetaan jäädä tänne toiseksikin yöksi.