Nessebar

Kaksi yötä Kultahietikoilla riitti ja lähdettiin eilen aamulla rantaa pitkin etelää kohti. Tarkoittus oli päästä käymään Nessebarin museokaupngissa. Leiripaikan löytäminen sopivan etäisyyden päästä vierekkäin sijaitsevista Sunny Beachista ja Nessebarista osoittautui kovin ongelmalliseksi. Jouduttiin jäämään leiriin Irakli Beachille jo noin 30 km ennen niitä. Leirintäalue oli ihan mukiinmenevä ja sijaitsi aivan hiekkarannan tuntumassa, joten pääsimme uimaan ja vähän paistattelemaankin.

Tienvarren ravintolasta: meatbols, chicken with four cheese and french fries with cheese

Näkymä vähän ennen Irakli Beachia

Meitin korsu...

...ja naapurin korsu

Tänä aamuna ei vitkasteltu aamutoimissa vaan lähdettiin ajelemaan kohti Nessebaria hyvissä ajoin, että ehdittäisiin päivän mittaan vielä ainakin puolimatkaan kohti Sofiaa. Sunny Beach ohitettiin sujuvasti. Nähtiin siitä vain yleissilmäys laskeuduttaessa serpentiinitietä kohti rannikkoa. Nessebarin vanha museokaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökoheisiin ja sijaitsee pienellä saarella Sunny Beachin vieressä (tai paremminkin päinvastoin). Saarelle menee nykyisin  pengertie, jota bussit ja huoltoliikenne käyttävät. Muut kuolevaiset joutuvat jättämään kulkuneuvonsa uuden Nessebarin puolelle mantereelle. Mekin kiertelimme tovin ennen kuin löysimme sopivan (ja vapaan) parkin korsullemme.

Kävelimme pari kilometriä rantatietä museokaupunkiin ja ihmettelimme väenpaljoutta, joka koko ajan kasvoi meidän siellä kierreltyämme. Ihan tutustumisen arvoinen paikka, vaikka turistirysä siitäkin on vuosien saatossa muodostunut. Myytävänä oli kaikenlaista, mitä turisti ilmeisesti kaipaa. Tainakin onnistui vihdoin avaamaan ostosten teon ja sai tehtyä hyvät kaupat puserosta, huivista ja kudotusta pitsiliinasta.

Sunny Beachin rantaa taustalla

Vanha tuulimylly ottaa Nessebarin kävijät vastaan

Nessebar kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon (kuvan henkilöt eivät liity juttuun)

Nessebarin kadunvarsilla kauppa käy

Nessebarista löytyy idyllisiä näkymiä ...

...ja kauniita kukkaistutuksia...

...ja kapeita katuja

Pari-kolmituntisen ( olisi viihtynyt pidempäänkin) Nessebar-kierroksen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Kazanlakin kaupunkia ihan Bulgarian maantieteellisen keskipisteen tuntumassa ja samalla noin puolimatkassa matkalla Sofiaan. Se valikoitui päivän päämääräksemme välin ainoan campinginsä ansiosta. Kazanlak sijaitseen Balkan-vuorten ja Shredna Gora vuorten välisessä laaksossa, jota myös ruusulaaksoksi kutsutaan. Kaupunki on ruusunviljelysalueen keskuspaikka ja siellä vietetään kesäkuun ekaviikolla ruusujuhlia ja valitaan ruusukuningatar.

Rannikolta sisämaahan mentäessä avarat maisemat ovat vallitsevina

Ja hyvillä teillä kelpaa huristella - vaikka 140 km tunnissa.

Heti, kun saatiin leiri pystyyn Kransko Hanche -nimiselle leirialueelle nostimme pyörät telineeltä ja lähdimme tutustumaan ruusulaakson pääkaupunkiin. Ruususato kerätään jo alkukesästä, joten tähän aikaan niistä ei ollut minkäänlaista silmäniloa matkanvarrella. Ruusubisnes ei ilmeisestikään tänä päivänä ole kovinkaan tuottoisa elinkeino, sillä Kazanluk ei vaikuta mitenkään vauraalta kaupungilta, eikä sen ympäristö muutoinkaan. Syöpäistiin keskustassa kebabit ja huuhdeltiin ne alas oluella/kokiksella. Tähän ei saatu kulumaan kuin 10 levaa (~ 5 €).

Hyvä täällä olisi eläkeläisen elellä. Käväistiin heti Burgosin jälkeen Kauflandissa ruokaostoksilla. Ostettiin mm. kuusi olutta a´0.5 l, kaksi grillipihviä, 550 g raakamakkaroita, 370 g lihaleikkeleitä, 700 g juustopala, 3 banaania, iso vesimelooni, 600 g tomaatteja, kurkku, leipä, 2 sämpylää, pussillinen gashew-pähkinöitä ja vesipullo. Kaikki tämä alle kahdella kympillä (€). Huom! Näitä kaikkia ei syöty tänään, vaan niistä riittää iloa useammaksi päiväksi :). Niin ja eilen leirialueen kaupasta ostettiin punkkupullo 3 levalla (1,5 €) ja hyvin upposi.

Kazanlak - The Valley of the roses - The Valley of the Tracian rulers

Pyörätien varressa muistomerkki vuoden 1923 tapahtumille