Nessebar

Kaksi yötä Kultahietikoilla riitti ja lähdettiin eilen aamulla rantaa pitkin etelää kohti. Tarkoittus oli päästä käymään Nessebarin museokaupngissa. Leiripaikan löytäminen sopivan etäisyyden päästä vierekkäin sijaitsevista Sunny Beachista ja Nessebarista osoittautui kovin ongelmalliseksi. Jouduttiin jäämään leiriin Irakli Beachille jo noin 30 km ennen niitä. Leirintäalue oli ihan mukiinmenevä ja sijaitsi aivan hiekkarannan tuntumassa, joten pääsimme uimaan ja vähän paistattelemaankin.

Tienvarren ravintolasta: meatbols, chicken with four cheese and french fries with cheese

Näkymä vähän ennen Irakli Beachia

Meitin korsu...

...ja naapurin korsu

Tänä aamuna ei vitkasteltu aamutoimissa vaan lähdettiin ajelemaan kohti Nessebaria hyvissä ajoin, että ehdittäisiin päivän mittaan vielä ainakin puolimatkaan kohti Sofiaa. Sunny Beach ohitettiin sujuvasti. Nähtiin siitä vain yleissilmäys laskeuduttaessa serpentiinitietä kohti rannikkoa. Nessebarin vanha museokaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökoheisiin ja sijaitsee pienellä saarella Sunny Beachin vieressä (tai paremminkin päinvastoin). Saarelle menee nykyisin  pengertie, jota bussit ja huoltoliikenne käyttävät. Muut kuolevaiset joutuvat jättämään kulkuneuvonsa uuden Nessebarin puolelle mantereelle. Mekin kiertelimme tovin ennen kuin löysimme sopivan (ja vapaan) parkin korsullemme.

Kävelimme pari kilometriä rantatietä museokaupunkiin ja ihmettelimme väenpaljoutta, joka koko ajan kasvoi meidän siellä kierreltyämme. Ihan tutustumisen arvoinen paikka, vaikka turistirysä siitäkin on vuosien saatossa muodostunut. Myytävänä oli kaikenlaista, mitä turisti ilmeisesti kaipaa. Tainakin onnistui vihdoin avaamaan ostosten teon ja sai tehtyä hyvät kaupat puserosta, huivista ja kudotusta pitsiliinasta.

Sunny Beachin rantaa taustalla

Vanha tuulimylly ottaa Nessebarin kävijät vastaan

Nessebar kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon (kuvan henkilöt eivät liity juttuun)

Nessebarin kadunvarsilla kauppa käy

Nessebarista löytyy idyllisiä näkymiä ...

...ja kauniita kukkaistutuksia...

...ja kapeita katuja

Pari-kolmituntisen ( olisi viihtynyt pidempäänkin) Nessebar-kierroksen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Kazanlakin kaupunkia ihan Bulgarian maantieteellisen keskipisteen tuntumassa ja samalla noin puolimatkassa matkalla Sofiaan. Se valikoitui päivän päämääräksemme välin ainoan campinginsä ansiosta. Kazanlak sijaitseen Balkan-vuorten ja Shredna Gora vuorten välisessä laaksossa, jota myös ruusulaaksoksi kutsutaan. Kaupunki on ruusunviljelysalueen keskuspaikka ja siellä vietetään kesäkuun ekaviikolla ruusujuhlia ja valitaan ruusukuningatar.

Rannikolta sisämaahan mentäessä avarat maisemat ovat vallitsevina

Ja hyvillä teillä kelpaa huristella - vaikka 140 km tunnissa.

Heti, kun saatiin leiri pystyyn Kransko Hanche -nimiselle leirialueelle nostimme pyörät telineeltä ja lähdimme tutustumaan ruusulaakson pääkaupunkiin. Ruususato kerätään jo alkukesästä, joten tähän aikaan niistä ei ollut minkäänlaista silmäniloa matkanvarrella. Ruusubisnes ei ilmeisestikään tänä päivänä ole kovinkaan tuottoisa elinkeino, sillä Kazanluk ei vaikuta mitenkään vauraalta kaupungilta, eikä sen ympäristö muutoinkaan. Syöpäistiin keskustassa kebabit ja huuhdeltiin ne alas oluella/kokiksella. Tähän ei saatu kulumaan kuin 10 levaa (~ 5 €).

Hyvä täällä olisi eläkeläisen elellä. Käväistiin heti Burgosin jälkeen Kauflandissa ruokaostoksilla. Ostettiin mm. kuusi olutta a´0.5 l, kaksi grillipihviä, 550 g raakamakkaroita, 370 g lihaleikkeleitä, 700 g juustopala, 3 banaania, iso vesimelooni, 600 g tomaatteja, kurkku, leipä, 2 sämpylää, pussillinen gashew-pähkinöitä ja vesipullo. Kaikki tämä alle kahdella kympillä (€). Huom! Näitä kaikkia ei syöty tänään, vaan niistä riittää iloa useammaksi päiväksi :). Niin ja eilen leirialueen kaupasta ostettiin punkkupullo 3 levalla (1,5 €) ja hyvin upposi.

Kazanlak - The Valley of the roses - The Valley of the Tracian rulers

Pyörätien varressa muistomerkki vuoden 1923 tapahtumille

Mustallemerelle

Eipä siltä Bukarestin keskustan läpiajolta sitten kuitenkaan vältytty, sillä eilen aamulla kohti Bulkarian rajaa lähdettäessä reittimme porhalsi suoraan keskustaan, missä edellisenä päivänä oltiin talsittu jalan. Onneksi oli sunnuntaiaamu, joten liikennettä oli minimimäärä. Tuli todistettua sekin, että Bukarest on suuri kaupunki, sillä laidasta laitaan ajaminen kesti toisenkin tovin. Ylitettiin Bulgarian raja (ja samalla Tonava) Giurgiun (RO) ja Rusen (BL) välisellä raja-asemalla.

Maisemat Bukarestin jälkeen olivat melkosen tasaisia

Romanian ja Bulgarian rajajoki on Tonava

Tulo Bulgariaan

Onneksi Romaniaan tultaessa maksettiin (vähän vahingossa) tievero eli Vigneta (5 €). Sitä kysyttiin nyt Romanian puolen raja-asemalla. Samalla veloitettiin 6 euron maksu, jonka tarkoitus ei ihan selvinnyt. Bulgarian puolella passintarkastuksen jälkeen menimme suosiolla jonon jatkoksi vigneta-luukulle. Viikoksi vierailu maksoi tällä kertaa 8 €.

Rajalta eli Rusen kaupungista jatkoimme suoraan E70 tietä kohti Varnaa ihan rantaan saakka - siis Mustanmeren. Majapaikkamme Camping Laguna sijaitsee noin 20 km Varnasta pohjoiseen Platni Pjasazi -nimisessä kaupungissa - Suomessa paremmin tunnettu Kultahietikko-nimellä (Golden Sands). Leiripaikkamme on rinteessä meren rannassa ja terassiltamme näkyy mukavasti Mustameri.

Mustameri siintää puskikoiden takana

Kultahietikko on puhtaasti turistipaikka, eikä paikallita asutusta juurikaan ole. Turistikausi näyttää olevan vielä hyvin meneillään ja lämpöäkin riittää vielä hyvin. Eilen sitä oli selvästi päälle 30 ja tänäänkin kolmisenkymmentä. Eilisiltaisella kävelykierroksellamme hotellialueen rantapromenaadilla väkeä puheensorinaa riitti, muttä yhtäkään suomensanaa emme hämmästykseksemme kuulleet. Toinen yllätys koski hintatasoa. Vaikka olemme halvassa Bulgariassa, hintataso mm. ravintoloissa oli selkeästi viimeaikoina kokemaamme (Romania, Unkari, Slovakia ja Puola) korkeampi. Johtunee paikan turistihinnoittelusta. Toivottavasti homma korjaantunee, kun lähdemme täältä eteenpäin.

Aika veikeän näköinen suihkupaikka rannalla

Aamulla suuntasimme kohti Varnaa. Aikomuksemme oli hoitaa matka bussilla, mutta pysäkillä taksi teki tarjouksen, josta emme viitsineet kieltäytyä. Kuski tarjosi matkan (20 km) hintaan 10 levaa (noin 5 €), bussilla hintaa olisi tullut 6 levaa (3 €). Paluumatka hoitui sitten bussilla.

Varna on Bulgarian kolmanneksi suurin kaupunki noin 350.000 asukkaallaan. Kaupunki on tosi vanha ja on saanut alkunsa jo paljon ennen ajanlaskumme alkua. Täällä on muuten alkamassa tällä viikolla lentopallon MM-kisat, joihin Suomikin lunasti paikkansa jokin aika sitten.

Kaupunkikierroksemme alkoi Pyhän Neitsyen Katedraalista

Katedraalin sisätilat (seinämaalaukset) olivat ulkoasua näyttåvämmät

Varnan keskustaa halkoo pitkä ja leveä kävelykatu Preslav

Patsaita löytyy

Varna on rantakaupunki

Taas löytyi paikallisia herkkuja

Varnan tytöt yhteispotretissa

Bukarestissa

Eilen aamulla lähdettiin Vampire Campingista kohti Bukarestia. Palattiin vanhoja jälkiä kymmenisen kilometriä Brasovia kohti ja käännyttiin vähän ennen Rasnovia oikotielle (73A) kohti Brasovin ja Bukarestin välistä valtatietä (E60). Tämä reilu 20 km tienpätkä olikin melkein koko matkaltaan serpentiinitietä. Ensin ylös n. 1200 metriin ja sitten samanlaiset mutkat alamäkeen. Yhtään kertaa ei tarvinnut heittää vaihdetta ykköselle, joten hyvin korsumme selätti vielä nämä mäet. Karpaattien ylitys jatkui vielä tämän jälkeenkin, mutta valtatiellä mutkat ja mäet olivat selvästi loivapiirteisempiä. Mentiin läpi kylien ja pikkukaupunkien. Mieleen jäivät ainakin idylliset Azuga ja Busteni, josta myös kuva alla. Karpaattien ylityksen jälkeen maasto muuttui sitten aivan tasangoksi ja matka taittui loppumatkan joutuisasti nelikaistaista tietä perille saakka.

Vielä olisi ollut yksi mahdollisuus jatkaa vanhalla teemalla, sillä matkan varrella Snagovissa sijaitsee Vlad Tepesin eli Seivästäjän haudaksi väitetty hautapaikka. Se olisi kuitenkin vaatinut kohtuullisen poikkeaman reitiltämme, joten skippasimme sen.

Busteni

Bukarestin leirintäalueemme (Camping Casa Alba) sijaitsee noin 10 km ennen kaupungin keskustaa pohjoisesta tultaessa. Laitettiin Branista lähdettäessä taas Campingfyhreristä leirintäalueen koordinaatit navikkaan. Vähän ennen Bukarestia alettiin kuitenkin ihmettelemään, miksi navigaattori näyttää päämääräämme samoja etäisyyslukuja kuin tienvarren kyltit matkaa Bukarestiin. Tarkistettiin lennossa leirintäalueen sijainti Google Mapsista ja huomattiin, että navikkaan syöttämämme koordinaatit olisivat vieneetkin keskustaan. Näin kävi jo edellisessäkin paikassa Branissa. Nyt meni luotto lopullisesti Campingfyhrerin koordinaattitietoihin. Onneksi huomattiin virhe ajoissa, jottei löydetty itseämme monen miljoonan asukkaan kaupungin keskustasta. Jotain muuta pitää jatkossa keksiä navigoinnin osalta. Katuosoitteista puuttuu usein numerot, joten niitäkin on usein ollut hankala käyttää.

Päästyämme leiripaikkaan laitettiin auto sähköpiuhan päähän ja lähdettiin tiedustelemaan respasta, miten päästäisiin keskustaan. Respan kiltti setä neuvoikin meitä auliisti ja möi meille valmiiksi ladatun bussikortin, jolla molemmat päästäisin tekemään edestakainen matka keskustaan (bussilla nro: 301 Piata Romanalle). Hän neuvoi myös kortin käytön ja ohjeisti, miten tulee käyttäytyä, mikäli lipuntarkastaja vaatii siitä huolimatta lisämaksuja. Saattavat kuullemma tehdä niinkin.

Eilispäivän ainoana tavoitteena oli nähdä paikkakunnan merkittävin nähtävyys eli Nicolae Ceausescun rakennuttama mammuttirakennus - "Kansan talo". Nykyään sitä kutsutaan nimellä Parlamenttipalatsi. Bussin päätepysäkki oli pari kilometriä ennen Parlamenttipalatsia, joten kävylymatkaakin jäi vielä sopivasti. Siinä matkalla meinasi jo janokin tulla (lämpöä reilusti yli 30). Kävelymatkalla ohitettiin myös iso Berska-kauppakeskus (kuva alla).

Kauppakeskus Bershka

Parlamenttipalatsille johtava Bulevard Uniri suihkulähteineen

Parlamenttipalatsia kiertävä muuri

Väittivät parlamenttipalatsi olevan maailman toiseksi suurin rakennus (Pentagonin jälkeen)

Nurkittain palatsia sijaitsee myös paikallinen "Tilastokeskus"

Eilen tyydyimme tarkastelemaan palatsia vain ulkoa päin ja samalla kiersimme rakennuksen muurien ulkopuolelta. Lenkki osoittautuikin pidemmäksi kuin kuvittelimme. Hitaasti kiiruhtaen kierrokseen kului reipas tunti ja matkaa sille tuli yli 4 km. Eiliselle pienelle kaupunkipyrähdykselle kertyi lopulta mittaa yli kymmenen kilometriä.

Tänään lähdimme uudelle kierrokselle keskustaan ja suunnistimme suoraan Parlamenttipalatsin sisäänkäynnille ja liityimme tunnin ja vartin kestäneelle opastetulle kierrokselle palatsin sisuuksiin. Näimme vain vajaan kymmenesosan palatsin tiloista (330.000m2), mutta jo se häkellytti meidät tyystin. Rakennus kätkee sisuksiinsa kymmenittäin toinen toistaan hienompia saleja ja konferenssitiloja, joiden sisustamisessa ei ole säästelty. Marmoria eri väreissään on käytetty noin miljoona kuutioita ja kristalliakin 3500 tonnia. Mattopintaakin palatsissa on 200.000 neliömetriä. Väittävät rakennuksen olevan pinta-alaltaan Pentagonin jälkeen maailman toiseksi suurin. Ulkoapäin katsottuna rakennus ei ihan niin suurelta vaikuta, vaikka kohoaakin Helsingin olympiastadionin tornin korkeudelle. Ulkomitat hieman hämäävät, sillä rakennus jatkuu vielä 92 metriä maanpinnan alapuolelle.

Oppaamme mukaan Parlamenttipalatsin tekoon osallistui viiden vuoden aikana yli miljoona työntekijää eli noin 5 % kaikista romanialaisista. Kaikille työstä erikseen ei toki palkkaa maksettu, sillä rakennustyövoimaksi käytettiin mittavasti myös armeijan resursseja. Oppaan mukaan rakennuksen on arvioitu maksaneen silloista rahaa noin 11.5 miljardia dollaria, vaikka virallisesti kustannusarvio oli "vain" 1,8 miljardia. Rahojen loppuessa sitä haettiin lisää valtionpankista.

Tältä parvekkeelta Michael Jackson lausui tervehdyksensä "Hello Budapest" bukarestiläisten tyrmistykseksi

Parlamenttipalatsikierroksen jälkeen tehtiin vielä mieni shoppailu sessio keskustan isoon kauppakeskukseen ja sen jälkeen City tour -bussin Hop on Hop off -kyytiin loppupäiväksi merkittävimpiä nähtävyyksiä bongaamaan. Bukarest on yksi Euroopan suurimmista kaupungeista monimiljoonaisella väkimäärällään, joten kävellen nähtävyyksien katselu olisi ollut aika haastavaa. Bussissa tavattiin myös ensimmäiset suomalaiset sitten Tallinnasta lähdön.

Riemukaari löytyy nyös Bukarestista

Vapaan lehdistön talo (Huomaa iso Nokia-puhelinten mainos katonrajassa)

Taas yksi Hard Rock Cafe vierailtu

Kuningas Michael ensimmäisen puisto (ent. Herastraun puisto)