Kotimatkalle

Bayerin sää sattui sopivasti lämpenemään ihan kesäiseksi niiden kolmen päivän ajaksi, jotka vietimme Kotkanpesällä ja Munchenissä. Päivälämpötila tippui lähes kymmenellä asteella, kun jatkoimme kotimatkaa lauantaina. Olikin ihan sopiva shoppailukeli, kun teimme koukkauksen reitiltämme Metzingenin pikkukaupunkiin, kolmisen kymmentä kilometria Stuttgartin eteläpuolelle. Tästä noin 20.000 asukkaan kaupungista on muotoutunut "Saksan ostosparatiisi", kun sinne on keskittynyt lähes kaikkien merkittävien brandien outlet-myymälät. Tämän Outlet Cityn taru alkoi muotoutumaan jo 1960-luvulla, kun Hugo Boss perusti sinne tehtaansa. Meille sieltä ei tosin löytynyt juurikaan ostettavaa. Vaikka alennukset saattoivat olla 50-70 % normaalihinnoista, jäi tuotteille hyvästi hintaa, kun lähtöhinnat huitelivat pilvissä. No jotain pientä kartturin kassiinkin sentään kertyi.

Bayerilaista maalaismaisemaa

Metzingenin Outlet Cityn kauppatarjontaa opastaulussa

Lauantai on vilkas ostospäivä Outlet Cityssä

Ristikkotalot kuuluvat saksalaiskaupunkien katukuvaan

Kotimatka ei edennyt lauantaina kuin reilut parisataa kilometriä, sillä koukkaus Metzingeniin ja Outlet Cityssä vietetty viisituntinen söivät ajopäivästä (400 km ajoa) osansa. Jo etukäteen oli ajateltu, että ehdittäisiin jonnekin Wurstburgin seutuville illaksi. Tähtäimessämme oli Kitsingenissä sijaitseva leiripaikka. Portille ajettuamme saimme kuitenkin kuulla leiripaikan olevan jo täysin varattu. Se olikin ensimmäinen kerta reissullamme. Alkamassa oli kuullemma saksalaisten yksi Feiertag-viikko, jolloin leirintäalueetkin ovat hyvin varattuja. Herra Google osasi kertoa, että tällä kertaa kyseessä oli 3. lokakuuta vietettävä Saksan yhdentymisen juhlapäivä. Eikun suunta seuraavalle leirintäalueelle. Se löytyi onneksi läheltä samaisen Main-joen rannalta Frickenhausenista noin 15 km päästä Kitsingenistä. Tai oli vähällä olla löytymättä, sillä TomTomille annetut koordinaatit ohjasivat meidät taas kaupungin keskustaan, joka oli pieni muureilla ympäröitu alue ja sinne johtava portti liin matala kulkupelillemme. Ajttelimme, että, jospa toiselle puolelle kiertämällä onnistuisi. No siellä oli myös portti vastassa, mutta nyt hiukan korkeampi, joten  siitä sisään vain. Ahtaaseen keskustaan päästyämme meille viimein valkeni, mistä oli kyse - no koordinaattivirheestä tietenkin. Jo kolmas kerta tällä reissulla. Herra Google pelasti meidät tälläkin kertaa pälkähästä ja ohjasi meidät noin 1.5 kilsaa joenvartta eteenpäin oikeaan pisteeseen. Sieltä (Knaus Campinpark Frickenhausen) löytyi paikka meillekin (21,40 €/vrk camping-kortilla). Paikka oloi ihan mukava ja joenvarressa, joten tänne voisimme tulla toistekin.

Tämä puoli leirialueesta ei ollut ihan joenpuolen veroinen

Tämäkin leirialue oli suurimmalta osaltaan kausipaikkalaisten valtaama

Tällainne ufo oli valmistumassa (vai oliko jo valmis) Wurtsburgin tienoille A7-tien varrelle

Eivät pelkästään päivälämpötilat, vaan myös yölämpötilat sukelsivat Munchenista lähdön jälkeen. Aamulla Main-joen varresta herättyämme, mittari näytti vain +0.7 astetta. Onneksi nyt ei oltukaan telttaretkellä.

Olimme ajoittaneet pisimmän autobahn-päivämme sunnuntaille, jolloin rekoilla ei ole moottoriteille asiaa. Porhalsimme päivän aikana moottoritietä Wurtsburgin laitamilta Flensburgiin, aivan Tanskan rajalle saakka. Ajomatkaa Kasselin, Hannoverin ja Hampurin reittiä ajettaessa kertyi yhteensä liki 700 km. Navigaattori kertoi aamulla siihen kuluvan vajaat 6 tuntia. Ajelimme cruiserilla reilua satasta ja pysähdyimme matkalla vain kerran 10 minuutin välipalatauolle, mutta navigaattorin "ihanneaika" ylittyi silti noin 4 tunnilla. Edes rekat eivät olleet hidastamassa tahtia. Alkumatka menikin mukavasti, mutta matkanteko muuttui tahmeaksi heti Hannoverin jälkeen, kun ensimmäinen reilun tunnin mittainen Stau iski. Sama tahti jatkui vielä vähän matkaa Hampurin ylikin, ennen kuin liikennemäärät iltaa kohti sen verran laskuvat, että pystyttiin pitämään normaalia matkavauhtia. Liikenneonnettumuudet eivät olleet nyt syypäitä hidasteluille, vaan A7-tiellä meneillään olevat tienparannustyöt. Suurilla automäärillä siirtymiset kolmelta kaistalta kahdelle aiheuttivat aina kilometrien mittaisen matelujakson ennen kapeikkoa. Mietittiinkin, millaista matkanteko olisi olut, jos mukana olisivat olleet vähintään yhden kaistan täyttäneet rekkapataljoonat. Jos Saksaan tullaan vielä toistekin automatkalle, ajellaan ihan muita teitä kuin autobaanoja.

A7-tien remonttipätkää, jossa puolet vanhasta betonitiestä on kuorittu pois uuden tieltä

Rekat seisoivat sunnuntaipäivän kiltisti tienvarren levähdyspaikoilla

Noin tunnin kestänyt Stau (liikenneruuhka) Hannoverin jälkeen A7-tiellä

Satamanosturit tervehtivät meitä Hampurin kohdalla

Päätimme kiertää Tanskaan maateitse mantereen ja siltojen kautta Putgarden-Rödbyhavn -lauttareitin sijasta. Flensburg, jossa sunnnuntai-illan majapaikkamme (Camping Jarplund, 29 €/vrk) sijaitsee, on ihan Tanskan rajan tuntumassa. Kaupunkia voisi kutsua tanskalaisten Tallinnaksi, sillä tanskalaisia (ja muitakin skandinaaveja) varten rajan läheisyyteen on rakennettu ostoskeskuksia ja kauppapaikkoja, joissa kaikissa päämyyntiartikkelit ovat viinakset ja makeiset. Hintataso esimerkiksi viinien (3 l hanapakkaukset 6-7 €) osalta hakkaa selvästi Latvian Super Alkojen tason. Myös oluet ovat edukkaita, mutta Saksan panttipolitiikka (25 senttiä/purkki) lisää oluen hintaa tuntuvasti. Liikeiden tuotevalikoima muilta osin näytti olevan minimissään. Yritimme etsiä Tanskan varalle ruuaksi laitettavaa, mutta varsin laihoin tuloksin.

Skandinavian Park on yksi tanskalaisten suosima ostoskeskus Flensburgin laitamilla

Keski-Euroopan läpiajo moottoriteitä pitkin on varsin tylsää puuhaa. Matka taittuu jouhevasti, jos vaan liikenneruuhkia ei matkalle satu. Tähän mennessä se ei ole vielä koskaan ilman niitä sujunut. Voisi kuvitella, että jatkossa vielä harvemmin. Sen lisäksi, että se on tylsää, on se myös aika hinnakasta. Diesel, ja varmaan bensakin, maksaa moottoriteiden varsilla selvästi enemmän kuin muilla teillä. Italiasta lähtien dieselin hinta keikkui 1.60 euron molemmin puolin. Jos joskus tätä reittiä pitkin matkaatte, kannattaa pysätyä tankille Skandinavian Parkin (löytyy navigaattoreista) viereiselle bensikselle. Siellä näytti dieselin hinta olevan vain 1.27, eli 35 senttiä moottoritiehintoja halvempi. Lisäksi Italiassa ja Itävallassa (myös Ranskassa) maksetaan näillä läpimenoteillä tiemaksuja, jotka lisäävät kustannuksia entisestään. Italiassa lisämaksua kertyi 12,40 € ja Itävallan puolella 11,50 €. Saksassa moottoriteiden käyttö on vielä toistaiseksi ilmaista. Mös alati lisääntyvä rekkaralli tuo oman epämukavuusaspektin moottoriteillä ajeluun. Kyllä lomamatkoilla on parempi pysytellä ihan muilla teillä.

Maareittiä siltojen kautta Tanskan läpi ajettaessa säästytään lauttamaksulta, joka Putgarden-Rödbyhavn -reitillä aiheuttaa oman kulunsa. Vähä-Beltin sillalla ajellaan vielä ilmaiseksi, mutta Iso-Beltin (se isompi) sillanylitys maksoi asuntoautolta jo 49 € (lauttamaksu Putgardenissa lienee samaa luokkaa tai vähän enemmänkin). Vielä enemmän kukkaro keventyi sitten Juutinrauman ylityksessä Tanskasta Ruotsiin. Siellä hinta oli jo kaksinkertainen. Tämä siltahan tulee vastaan vaikka tulisi Putgardenin kauttakin. Flensburgista lähttyämme Tanskan läpi pysähtymättä ja stoppasimme 450 km ajon jälkeen ensimmäiselle pissareissulle vasta pitkällä Ruotsin puolella.

Vähä-Beltin sillalla (Den Nye Lillebaeltsbro)

Iso-Beltin silta (Storebaeltsbroen) jo näkyvissä

Iso-Beltin sillalla

Tullaan Juutinrauman sillalle (Öresundsbron)

Rekan ja peräkärryauton kolistelua ennen Jönköpingiä

Ruotsissakin jo suuri osa campingalueista näyttää sulkevan ovensa syyskuun loppuun mennessä. Joitakin on kuitenkin vielä auki. Yksi niistä löytyi Jönköpingistä (Villa Björkhagen, 290 kr eli 29 €/vrk) Vättern-järven eteläpäästä (ei kuitenkaan järven rannalla). Matkailijoita näin pohjoisessa on enää hyvin vähän liikkeellä. Vielä aukiolevilla leirialueilla asukkaat koostuvat pääasiassa työkomennuksella olevista. Mökeissä ja asuntovaunussa asuvia työmiehiä näkyi täälläkin jonkin verran.

Oli jo Munchenissä tehty reititys ja aikataulu loppumatkalle ja varattu laivapaikka Finnlinesin Kapellskär-Naantali välille keskiviikoksi (3.10.) klo 9.15 lähtevälle Finnfellows-laivalle. Koska Kapelskärissä sattui sopivasti olemaan vielä camping osittain auki, vietettiin aamulauttaa edeltävä yö siellä. Piti varmistaa asia soittamalla Jönköpingistä. Hyvä, että soitettiin, koska leirialueelle päästäkseen piti olla koodi, jolla sisäänpääsyohjeet sai boxista. Ohjeista sitten löytyi koodi portin avaamiseksi ja sähkötolpan aktivoimiseksi. Myös avainkortti sanitettitiloihin löytyi sieltä. Leirimaksun perijä pistäytyi paikalla vain lyhyen hetken klo 17. Näin automatisoitua leirialueitta ei meidän reitille ole vielä koskaan sattunut. Vain yksi ruotsalainen asuntoauto vietti yötä Kapelskär Campingillä (190 kr eli 19 €/vrk) meidän lisäksemme.

E4-valtatie kulkee Jönköpingin jälkeen aivan Vettern-järven rantaviivaa jonkin matkaa

Aletaan selvästikin saapua pohjolaan

Jossain Linköpingin ja Tukholman välillä sijaitsee HÖLÖ MÖRKÖ

Rekka-armeijan lisäksi laivaan odottelee vain 4 asuntoautoa

Finnfellows odottelee kyytiläisiä Kapellskärissä

Nyt tätä juttua kirjoittaessamme istutaan Finnfellows-laivan keularavintolassa melkein yksiksemme, vain puolenkymmentä muuta Naantaliin menijää seuranamme. Laiva tuli kyllä melkein täyteen rekkoja (+ 4 asuntoautoa ja muutama henkilöauto), mutta rekkakuskit ja osa muistakin matkalaisista häipyivät aamiastarjoilun (ja useammallakin rekkakuskilla muutaman oluen) jälkeen hytteihin nukkumaan. Rauhallista on.

Keularavintolassa oli rauhallinen ympäristö keskittyä kirjoitushommiin

 

Laivamatkan hintaan (106 €, sis. muutosmahdollisuuden) sisältyy aamiainen ja päivällinen buffetista, joten tätä reittiä voi hyvin harkita seuraavallekin Ruotsiin päin autolomalle mentäessä.