Viimeinen suora ja vähän yhteenvetoakin

Vietettiin parin päivän lepohetki Tuulan ja Pekan hoivissa Maskussa ennen viimeistä rypistystä rantatietä pitkin Oulun. Olipa bensan ja dieselin hinnat pompsahtaneet Suomessakin siitä, kun elokuussa lähdimme. Eipä hinnat paljon laskeneet siitä, mitä ne keski-Euroopassa ja Ruotsissakin olivat. Dieselin hnnta keikkui länsirannikolla 1,52-1,55 paikkeilla. Päästiin Saksan löpöillä Raumalle saakka, josta kesäreissun tapaan löytyi yksi asema (Shell Porintien ABC:n naapurista), jossa dieseliä myytiin 20 senttiä naapureita halvemmalla (1,33 €/litra). Edellisellä kerralla se oli tuo naapurin ABC. Liekkö kyseessä jonkinmoinen paikallinen minihintasota. Vähän oli maisemat muuttuneet muutaman päivän takaisiin, vaikka Saksassakin tienvarsilla näkyi jo selvät ruskan merkit.

Ensimmäinen parisataa kilsaa mentiin sateessa

Loppumatka mentiin hyvässä ajokelissä

Kotona Oulussa aamun räntäsateen valkaisema maa oli iltaan mennessä jo tummunut.

Reissu oli kokonaisuudessaan mahtava. Mitään ikävää, autolle tai itse matkalaisille, ei sattunut. Matkan kokonaispituus oli yhteensä 9.840 km eli ei kymppitonniakaan. Siitähän kotimaista ajoakin on jo liki 1.300 km. Itse "pelipaikoilla" eli Balkanilla ajomatkat olivat kuitenkin lyhyitä, eivätkä meidänkään päivämatkat olleet monesti edes sataa kilometriä. Tämä oli jo neljäs autoreissu, jolloin on kuljettu itäistä reittiä, joten alkumatkan nopea eteneminen johtui puhtaasti siitä, että monet paikat olivat meille jo entuudestaan tuttuja.

Kun ollaan liikkeellä auton kanssa ei riitä, että muistaa mukaan passin ja hammasharjan. Myös Kasko-vakuutukseen on syytä sisällyttää ns. matkan keskeytyksen turva, jottei ongelmatilanteissa joudu "tyhjän päälle". Mukaan pitää muistaa ottaa myös vakuutusyhtiöstä veloituksetta saatava green card, joka on todistus vakuutusten voimassa olosta. Sitä tarvitaan muulloinkion kuin kolaritilanteissa. Monella raja-asemalla green card tarkastettiin jo maahan tullessa. Osamaksu- tai laina-autoille pitää lisäksi hankkia valtakirja rahoitusyhtioltä tai auton muulta omistajalta. Shengen-rajoillahan näitä ei yleensä kysytä, mutta kaikkeen on syytä varautua. Meillä on jokaisella pidemmällä reissulla ollut hankittuna lisäksi Autoliiton Plus-jäsenyys, jotta apu tienpäälle olisi varmasti taattu kaikkialla Euroopassa.

Useissa Euroopan maissa on käytössä tiemaksu/-vero myös ulkomaalaisille autoille. Rajalta tai etukäteen netistä hankittava "vignette" voidaan tsekata vasta maasta poistuttaessakin. Näin meidän tapauksessammekin kävi Romaniasta Bulgariaan siirryttäessä. Kaksi kertaa sellaisen hankimme maahan saavuttaessa, Romaniassa ja Bulgariassa. Ensimmäinen hankinta sattui ihan vahingossa rahanvaihdon yhteydessä, mutta osui kyllä oikeaan paikkaan. Ainakin Sloveniassa ja Itävallassa vignette vaaditaan, mikäli tarkastus sattuu kohdalle. Olisikohan myös Slovakia tällainen maa? Kansainvälistä ajokorttia sen sijaan missään vierailemissamme maissa ei vaadittu. Olisi kyllä sellainenkin löytynyt. Leirintäaluekortti (Camping Key tai ACSI) kannattaa mukaan hankkia, mikäli leirintäalueilla yöpyy. Alennusten (eivät oikeuta alennukseen kaikilla alueilla) lisäksi se korvaa yleensä passin tai id-kortin sisäänkirjauduttaessa ja respaan panttia jätettäessä. Passiahan voi sillä aikaa tarvita muuallakin.

Matkan aikana ajeltiin yhteensä 20 ulkomaan teillä ja lähes kaikissa myös yövyttiin. EU:n ulkopuolisia näistä oli 5 maata (Serbia, Makedonia, Albania, Montenegro ja Bosnia-Herzegovina). Ei eurokaan ihan kaikkialla Euroopassa vielä käy. Mekin vekslattiin euron ohella yhteensä 11 muuta valuuttaa. Montenegro ei ole EU-maa, eikä siten kuulu euroalueeseenkaan, mutta siellä ollaan jo niin varmoja heidän tulevasta EU-jäsenyydestään, että käyttävät euroa virallisena valuuttanaan jo nyt. Myös Bosnia-Herzegovinan "vaihdettava marka" on sidottu Euron kurssiin (1 Euro = 2 markaa). Rahanvaihtopisteissä viralliseksi kurssiksi kuitenkin mainittiin 1 € = 1,95 Km).

Vaikka olikin etukäteen jo hyvin tiedossa, että islamin usko, osmannien aikanaan tänne tuomana, on osa Balkanin maiden elämää ja ainakin yksi Balkanin sotienkin lähtökohdista, sen merkittävä näkyvyys tuli allekirjoittaneelle vähän yllätyksenä. Lukuisat moskeijat ja niiden näkyvät minareetit olivat yleinen näky kautta linjan läpi Balkanin maiden ajettaessa. Ei ollut niin pientä kylää, etteikö siellä olisi asunut riittävästi muhamettilaisia vähintäänkin yhden moskeijan tarpeisiin. Nykyisin jo EU:iin liittyneistä Balkanin maista (Romani, Bulgaria ja Kroatia) vain Bulgariassa Islamilla näyttää olevan jokseenkin merkittävä asema uskontojen joukossa.

Suosituksiako? Kaikissa maissahan toki pitäisi pyrkiä vierailemaan, mutta jos vain helmiä haetaan, noista maista etenkin Montenegro, Romania (varsinkin Transylvania), Bosnia-Herzegovina ja Kroatia häikäisivät mahtavilla maisemillaan. Kroatiaa lukuun ottamatta samat maat komeilevat kärjessä myös edullisuusvertailussa. Ihania matkailumaita meidän näkövinkkelistämme. Ehkä suurimmaksi pettymykseksi ennakko-odotuksiin nähden muodostui Albania, ihan Adrianmeren rantaa ja Durresin kaupunkia lukuunottamatta. Siellä pärjäsi kyllä hyvin euroilla, mutta kauppojen valikoimat olivat kovin niukkoja (eikä kovin halpojakaan) muihin Balkanin maihin verrattuna. Täytyy totuuden nimissä mainita, että itse Tiranaan tutustuminen jäi meillä pelkän "saitsiingin" tasolle. Tuskin se olisi kuitenkaan yleisvaikutelmaa ihan huippulukemiin nostanut.

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, jäi yksi maa meiltä kokematta. Koukkaus Kosovoon, ja sen pääkaupunkiin Pristinaan, jäit nyt tekemättä. Serbiasta emme sinne oikein uskaltaneet mennä raja-alueella sillä hetkellä vallinneiden jännitteiden takia ja muualta reitiltämme se olisi aiheuttanut edestakaisin ajoa, jota aina yritämme vältellä. Myös Romanian koillislaidalla sijaitseva Moldova jäi vielä tällä reissulla vierailematta.

Nyt tuli kierrettyä vain itäinen Eurooppa. Mikäli kaikki menee hyvin ja ennakkosuunnitelmat toteutuvat, jatkoa seuraa ensi keväänä. Jatketaan siitä mihin jäätiin, eli Kroatian ja Italian rajalta eteenpäin... Toivottavasti näin käy! Kiitoksia tähänastisesta matkaseurasta! Kommentointia ja vinkkejä aina toivottaisiin.

Reissuterveisin
Taina ja Esko

Mikäli kiinnostuit, vastaavantapaisia matkakertomuksia aiemmilta reissuiltamme (Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin) voit kysellä allekirjoittaneelta, esko.syrjakari@gmail.com

Kotimatkalle

Bayerin sää sattui sopivasti lämpenemään ihan kesäiseksi niiden kolmen päivän ajaksi, jotka vietimme Kotkanpesällä ja Munchenissä. Päivälämpötila tippui lähes kymmenellä asteella, kun jatkoimme kotimatkaa lauantaina. Olikin ihan sopiva shoppailukeli, kun teimme koukkauksen reitiltämme Metzingenin pikkukaupunkiin, kolmisen kymmentä kilometria Stuttgartin eteläpuolelle. Tästä noin 20.000 asukkaan kaupungista on muotoutunut "Saksan ostosparatiisi", kun sinne on keskittynyt lähes kaikkien merkittävien brandien outlet-myymälät. Tämän Outlet Cityn taru alkoi muotoutumaan jo 1960-luvulla, kun Hugo Boss perusti sinne tehtaansa. Meille sieltä ei tosin löytynyt juurikaan ostettavaa. Vaikka alennukset saattoivat olla 50-70 % normaalihinnoista, jäi tuotteille hyvästi hintaa, kun lähtöhinnat huitelivat pilvissä. No jotain pientä kartturin kassiinkin sentään kertyi.

Bayerilaista maalaismaisemaa

Metzingenin Outlet Cityn kauppatarjontaa opastaulussa

Lauantai on vilkas ostospäivä Outlet Cityssä

Ristikkotalot kuuluvat saksalaiskaupunkien katukuvaan

Kotimatka ei edennyt lauantaina kuin reilut parisataa kilometriä, sillä koukkaus Metzingeniin ja Outlet Cityssä vietetty viisituntinen söivät ajopäivästä (400 km ajoa) osansa. Jo etukäteen oli ajateltu, että ehdittäisiin jonnekin Wurstburgin seutuville illaksi. Tähtäimessämme oli Kitsingenissä sijaitseva leiripaikka. Portille ajettuamme saimme kuitenkin kuulla leiripaikan olevan jo täysin varattu. Se olikin ensimmäinen kerta reissullamme. Alkamassa oli kuullemma saksalaisten yksi Feiertag-viikko, jolloin leirintäalueetkin ovat hyvin varattuja. Herra Google osasi kertoa, että tällä kertaa kyseessä oli 3. lokakuuta vietettävä Saksan yhdentymisen juhlapäivä. Eikun suunta seuraavalle leirintäalueelle. Se löytyi onneksi läheltä samaisen Main-joen rannalta Frickenhausenista noin 15 km päästä Kitsingenistä. Tai oli vähällä olla löytymättä, sillä TomTomille annetut koordinaatit ohjasivat meidät taas kaupungin keskustaan, joka oli pieni muureilla ympäröitu alue ja sinne johtava portti liin matala kulkupelillemme. Ajttelimme, että, jospa toiselle puolelle kiertämällä onnistuisi. No siellä oli myös portti vastassa, mutta nyt hiukan korkeampi, joten  siitä sisään vain. Ahtaaseen keskustaan päästyämme meille viimein valkeni, mistä oli kyse - no koordinaattivirheestä tietenkin. Jo kolmas kerta tällä reissulla. Herra Google pelasti meidät tälläkin kertaa pälkähästä ja ohjasi meidät noin 1.5 kilsaa joenvartta eteenpäin oikeaan pisteeseen. Sieltä (Knaus Campinpark Frickenhausen) löytyi paikka meillekin (21,40 €/vrk camping-kortilla). Paikka oloi ihan mukava ja joenvarressa, joten tänne voisimme tulla toistekin.

Tämä puoli leirialueesta ei ollut ihan joenpuolen veroinen

Tämäkin leirialue oli suurimmalta osaltaan kausipaikkalaisten valtaama

Tällainne ufo oli valmistumassa (vai oliko jo valmis) Wurtsburgin tienoille A7-tien varrelle

Eivät pelkästään päivälämpötilat, vaan myös yölämpötilat sukelsivat Munchenista lähdön jälkeen. Aamulla Main-joen varresta herättyämme, mittari näytti vain +0.7 astetta. Onneksi nyt ei oltukaan telttaretkellä.

Olimme ajoittaneet pisimmän autobahn-päivämme sunnuntaille, jolloin rekoilla ei ole moottoriteille asiaa. Porhalsimme päivän aikana moottoritietä Wurtsburgin laitamilta Flensburgiin, aivan Tanskan rajalle saakka. Ajomatkaa Kasselin, Hannoverin ja Hampurin reittiä ajettaessa kertyi yhteensä liki 700 km. Navigaattori kertoi aamulla siihen kuluvan vajaat 6 tuntia. Ajelimme cruiserilla reilua satasta ja pysähdyimme matkalla vain kerran 10 minuutin välipalatauolle, mutta navigaattorin "ihanneaika" ylittyi silti noin 4 tunnilla. Edes rekat eivät olleet hidastamassa tahtia. Alkumatka menikin mukavasti, mutta matkanteko muuttui tahmeaksi heti Hannoverin jälkeen, kun ensimmäinen reilun tunnin mittainen Stau iski. Sama tahti jatkui vielä vähän matkaa Hampurin ylikin, ennen kuin liikennemäärät iltaa kohti sen verran laskuvat, että pystyttiin pitämään normaalia matkavauhtia. Liikenneonnettumuudet eivät olleet nyt syypäitä hidasteluille, vaan A7-tiellä meneillään olevat tienparannustyöt. Suurilla automäärillä siirtymiset kolmelta kaistalta kahdelle aiheuttivat aina kilometrien mittaisen matelujakson ennen kapeikkoa. Mietittiinkin, millaista matkanteko olisi olut, jos mukana olisivat olleet vähintään yhden kaistan täyttäneet rekkapataljoonat. Jos Saksaan tullaan vielä toistekin automatkalle, ajellaan ihan muita teitä kuin autobaanoja.

A7-tien remonttipätkää, jossa puolet vanhasta betonitiestä on kuorittu pois uuden tieltä

Rekat seisoivat sunnuntaipäivän kiltisti tienvarren levähdyspaikoilla

Noin tunnin kestänyt Stau (liikenneruuhka) Hannoverin jälkeen A7-tiellä

Satamanosturit tervehtivät meitä Hampurin kohdalla

Päätimme kiertää Tanskaan maateitse mantereen ja siltojen kautta Putgarden-Rödbyhavn -lauttareitin sijasta. Flensburg, jossa sunnnuntai-illan majapaikkamme (Camping Jarplund, 29 €/vrk) sijaitsee, on ihan Tanskan rajan tuntumassa. Kaupunkia voisi kutsua tanskalaisten Tallinnaksi, sillä tanskalaisia (ja muitakin skandinaaveja) varten rajan läheisyyteen on rakennettu ostoskeskuksia ja kauppapaikkoja, joissa kaikissa päämyyntiartikkelit ovat viinakset ja makeiset. Hintataso esimerkiksi viinien (3 l hanapakkaukset 6-7 €) osalta hakkaa selvästi Latvian Super Alkojen tason. Myös oluet ovat edukkaita, mutta Saksan panttipolitiikka (25 senttiä/purkki) lisää oluen hintaa tuntuvasti. Liikeiden tuotevalikoima muilta osin näytti olevan minimissään. Yritimme etsiä Tanskan varalle ruuaksi laitettavaa, mutta varsin laihoin tuloksin.

Skandinavian Park on yksi tanskalaisten suosima ostoskeskus Flensburgin laitamilla

Keski-Euroopan läpiajo moottoriteitä pitkin on varsin tylsää puuhaa. Matka taittuu jouhevasti, jos vaan liikenneruuhkia ei matkalle satu. Tähän mennessä se ei ole vielä koskaan ilman niitä sujunut. Voisi kuvitella, että jatkossa vielä harvemmin. Sen lisäksi, että se on tylsää, on se myös aika hinnakasta. Diesel, ja varmaan bensakin, maksaa moottoriteiden varsilla selvästi enemmän kuin muilla teillä. Italiasta lähtien dieselin hinta keikkui 1.60 euron molemmin puolin. Jos joskus tätä reittiä pitkin matkaatte, kannattaa pysätyä tankille Skandinavian Parkin (löytyy navigaattoreista) viereiselle bensikselle. Siellä näytti dieselin hinta olevan vain 1.27, eli 35 senttiä moottoritiehintoja halvempi. Lisäksi Italiassa ja Itävallassa (myös Ranskassa) maksetaan näillä läpimenoteillä tiemaksuja, jotka lisäävät kustannuksia entisestään. Italiassa lisämaksua kertyi 12,40 € ja Itävallan puolella 11,50 €. Saksassa moottoriteiden käyttö on vielä toistaiseksi ilmaista. Mös alati lisääntyvä rekkaralli tuo oman epämukavuusaspektin moottoriteillä ajeluun. Kyllä lomamatkoilla on parempi pysytellä ihan muilla teillä.

Maareittiä siltojen kautta Tanskan läpi ajettaessa säästytään lauttamaksulta, joka Putgarden-Rödbyhavn -reitillä aiheuttaa oman kulunsa. Vähä-Beltin sillalla ajellaan vielä ilmaiseksi, mutta Iso-Beltin (se isompi) sillanylitys maksoi asuntoautolta jo 49 € (lauttamaksu Putgardenissa lienee samaa luokkaa tai vähän enemmänkin). Vielä enemmän kukkaro keventyi sitten Juutinrauman ylityksessä Tanskasta Ruotsiin. Siellä hinta oli jo kaksinkertainen. Tämä siltahan tulee vastaan vaikka tulisi Putgardenin kauttakin. Flensburgista lähttyämme Tanskan läpi pysähtymättä ja stoppasimme 450 km ajon jälkeen ensimmäiselle pissareissulle vasta pitkällä Ruotsin puolella.

Vähä-Beltin sillalla (Den Nye Lillebaeltsbro)

Iso-Beltin silta (Storebaeltsbroen) jo näkyvissä

Iso-Beltin sillalla

Tullaan Juutinrauman sillalle (Öresundsbron)

Rekan ja peräkärryauton kolistelua ennen Jönköpingiä

Ruotsissakin jo suuri osa campingalueista näyttää sulkevan ovensa syyskuun loppuun mennessä. Joitakin on kuitenkin vielä auki. Yksi niistä löytyi Jönköpingistä (Villa Björkhagen, 290 kr eli 29 €/vrk) Vättern-järven eteläpäästä (ei kuitenkaan järven rannalla). Matkailijoita näin pohjoisessa on enää hyvin vähän liikkeellä. Vielä aukiolevilla leirialueilla asukkaat koostuvat pääasiassa työkomennuksella olevista. Mökeissä ja asuntovaunussa asuvia työmiehiä näkyi täälläkin jonkin verran.

Oli jo Munchenissä tehty reititys ja aikataulu loppumatkalle ja varattu laivapaikka Finnlinesin Kapellskär-Naantali välille keskiviikoksi (3.10.) klo 9.15 lähtevälle Finnfellows-laivalle. Koska Kapelskärissä sattui sopivasti olemaan vielä camping osittain auki, vietettiin aamulauttaa edeltävä yö siellä. Piti varmistaa asia soittamalla Jönköpingistä. Hyvä, että soitettiin, koska leirialueelle päästäkseen piti olla koodi, jolla sisäänpääsyohjeet sai boxista. Ohjeista sitten löytyi koodi portin avaamiseksi ja sähkötolpan aktivoimiseksi. Myös avainkortti sanitettitiloihin löytyi sieltä. Leirimaksun perijä pistäytyi paikalla vain lyhyen hetken klo 17. Näin automatisoitua leirialueitta ei meidän reitille ole vielä koskaan sattunut. Vain yksi ruotsalainen asuntoauto vietti yötä Kapelskär Campingillä (190 kr eli 19 €/vrk) meidän lisäksemme.

E4-valtatie kulkee Jönköpingin jälkeen aivan Vettern-järven rantaviivaa jonkin matkaa

Aletaan selvästikin saapua pohjolaan

Jossain Linköpingin ja Tukholman välillä sijaitsee HÖLÖ MÖRKÖ

Rekka-armeijan lisäksi laivaan odottelee vain 4 asuntoautoa

Finnfellows odottelee kyytiläisiä Kapellskärissä

Nyt tätä juttua kirjoittaessamme istutaan Finnfellows-laivan keularavintolassa melkein yksiksemme, vain puolenkymmentä muuta Naantaliin menijää seuranamme. Laiva tuli kyllä melkein täyteen rekkoja (+ 4 asuntoautoa ja muutama henkilöauto), mutta rekkakuskit ja osa muistakin matkalaisista häipyivät aamiastarjoilun (ja useammallakin rekkakuskilla muutaman oluen) jälkeen hytteihin nukkumaan. Rauhallista on.

Keularavintolassa oli rauhallinen ympäristö keskittyä kirjoitushommiin

 

Laivamatkan hintaan (106 €, sis. muutosmahdollisuuden) sisältyy aamiainen ja päivällinen buffetista, joten tätä reittiä voi hyvin harkita seuraavallekin Ruotsiin päin autolomalle mentäessä.

Oktoberfesteillä

Torstaiaamuna siirryttiin reilun sadankilometrin matka Chiemseeltä Muncheniin. Oltiin leirintäalueella (Camping Thalkirchen) jo reilusti ennen puoltapäivää. Thalkirchen sijaitsee aivan Munchenin eläintarhan lähellä ja vain noin 5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Jätettiin leirintäalueelle saapuminen aamupäivälle, eikä yritettykään ehtiä sinne vielä illalla, sillä aavistelimme, ettei sinne olisi siihen aikaan enää mahtunut, vaikka alue on valtavan suuri ja sinne mahtuu ainakin 250 matkailuajoneuvoa + satoja telttoja. Syynä tungokselle on kaupungissa paraikaa vietettävät perinteiset (jo 151. kerta) olutsembalot - Oktoberfestit. Tässä yksi syy, miksi mekin valittiin kotiinpaluureitiksemme tämän Saksan kautta suuntautuvan reitin.

Chiemseen leirialueen vastaanottorakennus

Rekkoja oli mukavasti liikkeellä A8:lla jo aamupäivästä

Leirintäalueen sijainti oli optimaalinen myös Oktoberfesteilla vierailun suhteen, sillä festivaalialue sijaitsi sopivasti leirintäalueen ja keskustan välissä ja sinne pääsi samalla metrolla (U3), jolla mentiin myös keskustaan. Leirialueelta piti kuitenkin ensin mennä pikkumatka (3 pysäkinväliä) bussilla (no:135) Thalkirchenin metroasemalle. Leirintäalueella matkailuautot ja -vaunut oli sijoitettu melkein kiinni toisiinsa ja vuokrattavia telttoja oli jo valmiiksi pystytettynä satamäärin. Tungosta alueelle ei hillinnyt edes hintataso, joka oli tähänastisista selvästi kallein (42 €/yö), eikä hintaan vielä sisältynyt edes suihkun lämmin vesi (1.80 €/kerta), eikä wifi (4 €/vrk). Sama Oktoberfest-hinnoittelu näkyi kaupungissa kauttalinjan. Mahdolliset metelit leirialueella eivät ainakaan meidän unia häirinneet. Lauantaiaamuna vähän seitsemän jälkeen alueelta poistuessamme portilla oli jono sisäänpyrkiviä matkailuautoja. Niitä otettiin sisään sitä mukaa, kun autoja poistui sisältä. Meidänkin paikalle ajoi uusi asukas heti kun saimme omamme liikkeelle.

Kankkusen hoitoa Oktoberfest-käynnin jäljiltä tarjottiin "Hangover Hospitalissa"

Me vierailtiin Oktoberfest-kylässä molempina päivinä. Ensimmäisenä päivänä oltiin siellä joku tunti heti puolen päivän jälkeen ja toisena päivänä suurinpiirtein sama aika loppuiltapäivästä. Meno oli hurjaa jo ekakäynnillä, mutta tungos alueella oli aivan mahdotonta toisen käynnin aikana - samoin liikaanauttineiden määrä kasvoi iltapäivän aikana.

Oktoberfest on kyllä aivan älytön sirkus ihan kirjaimellisestikin. Olut-teeman ohella vierailijoita viihdytettiin mitä hurjemmilla huvipuistovempaimilla. No huvipuistohan se onkin. Alueella viihtyvät hyvin niin lapset kuin aikuiset ja vielä vanhemmatkin. Suurin osa kävijöistä oli pukeutunut hyvin baijerilaisittain, miehillä nahkapolvihousut polvisukin tai säärenlämmittimin ja naisilla "tyrolilaispuvut" hyvin "antavalla" etumuksella. Alueella vierailee kahden viikon aikana noin 6 miljoonaa vierasta, joten pikaisen jakolaskun tuloksena päiväkävijöiden määrä on noin 400.000 kävijää. Ja se kyllä näkyi, vaikka alue oli kutakuinkin kilometri kanttiinsa.

Sirkusmeininkiä mallia Oktoberfest

Oktoberfestin pääteema on kuitenkin saksalaiset (baijerilaiset) oluet. Jokaisella panimolla on oma oluttelttansa, jonka ravintolasalilla on heti kokoa. Näitä hehtaaritelttoja on varmaankin parikymmentä ja asiakkaita riitti, sillä toisella vierailullamme emme saaneet edes istumapaikkaa, vaikka yritimme useampaan. Lopulta yksi istumapaikka saatiin teltan ulkoterassilta. Se tarvittiin, jotta pääsimme tilaamisvaiuheeseen. Litraa pienempia kupposia täällä ei tunneta. Joten sellaiset tietenkin meillekin. Tuopin hinta oli ensivisiitillä 11,40 ja toisella 12 €. "Tarjoilijatytöt" kantoivat näitä sylit täynnä, 6-8 kpl kerrallaan. Tiedoitusvälineistä näimme sellaisen tiedon, että olutta menee näillä juhlilla yhteensä 7 miljoonaa litraa. Oktoberfest onkin suuren luokan bisnestä, sillä jo näihin olusiin uppoaa vierailla siis 84 miljoonaa euroa. Ja se on vain yksi osa tätä bisnestä. Päälle tulevat mm. ruokatarjoilut, turistikrääsä ja huvipuistolaitteet. Työntekijöitäkin täällä tarvitaan tuhansia.

Olutteltat  ovat hehtaariluokkaa

Näillä tuopeilla janokin lähtee

Miehistä juhla-lookia

Hofbräuhofista kaikki sai alkunsa

Sisäkuvaa Hofbräuhofin teltasta

Eipä polvihousuissakaan sääriä palella

Myös vanhemppaa väkeä (ks. pariskunta keskellä) oli runsaasti paikalla

Iltapäivällä meno oli jo aika hurjaa

Olihan Munchenissa paljon muutakin nähtävää kuin olutjuhlat. Otettiin metroasemalta molempina päivinä päiväliput, joten siirtyminen paikasta toiseen kävi helposti. Kaupungin ehdoton sydän on Marienplatz ympäristöineen. Siellä katutaiteilijat esittelevät taitojaan ja aukion laidalla sijaitsevan mahtavan uusgoottilaisen Neues Rathausin päätornin etuseinässä kuuluisa kellopeli (Glockenspiel) soitteli kellojaan ja 32 lähes luonnollisen kokoista hahmoa marssi paraatissa ja toisessa osassa tynnyrintekijät tanssahtelivat (Tynnyrintekijän tanssi) juhlistaessaan mustan surman päättymistä. Kellopeli käynnistyy tasatunnein klo 11, 12 ja 17 ja esitys kestää 10 minuuttia kerrallaan.

Keskustan lisäksi tutustuttiin yhdeksi maailma hienoimmista metroasemista mainittuun Munchener Freiheitin asemaan ja samalla reissulla käyiin pyörähtämässä myös vuoden 1972 kesäolympialaisten pitopaikkaan Munchenin Plympia Parkiin. Siellähän Lasse Viren mm. otti ensimmäiset olympiakultansa. Myös Pekka Vasala juoksi kultaan juuri siellä.

Tässä yksi Marienplatzin taiteilija työnsä ääressä

Kellopeli-esitys meneillään komean Neues Rathausin päätornissa klo 11.

Marienplatz

Maailman hienoimmaksikin mainittu metroasema Munchener Freiheit

Munchenin olympiastadion

BMW-museo ja BMW:n nelisylinterinen pääkonttori aivan Olympia Parkin vieressä

Thalkirchenin leirialueella asuttiin seinät vastakkain

Sama toiseen suuntaan

Vuokrahuoneistoja Oktoberfest-juhlijoille